nahka

nahka

Estonian

Noun

nahka

1. partitive singular of nahk
2. illative singular of nahk

---

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *nahka, borrowed from Proto-Germanic *naskiz, *naskaz (“soft leather”), whence also Old English næsc (“soft leather; deer skin”). Cognate with Estonian nahk.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈnɑhkɑ/, [ˈnɑxkɑ]
• Rhymes: -ɑhkɑ
• Syllabification^(key): nah‧ka

Noun

nahka

1. leather
2. skin of an animal, colloquially also of a human being
3. (idiomatic) life, skin

   pelastaa oma nahkansa

   to save one's own skin

Declension

Inflection of nahka (Kotus type 9*D/kala, k- gradation)
nominative		nahka	nahat
genitive		nahan	nahkojen
partitive		nahkaa	nahkoja
illative		nahkaan	nahkoihin
		singular	plural
nominative		nahka	nahat
accusative	nom.	nahka	nahat
	gen.	nahan
genitive		nahan	nahkojen nahkainrare
partitive		nahkaa	nahkoja
inessive		nahassa	nahoissa
elative		nahasta	nahoista
illative		nahkaan	nahkoihin
adessive		nahalla	nahoilla
ablative		nahalta	nahoilta
allative		nahalle	nahoille
essive		nahkana	nahkoina
translative		nahaksi	nahoiksi
instructive		—	nahoin
abessive		nahatta	nahoitta
comitative		—	nahkoineen

Possessive forms of nahka (type kala)
possessor	singular	plural
1st person	nahkani	nahkamme
2nd person	nahkasi	nahkanne
3rd person	nahkansa

Inflection of nahka (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		nahka	nahkat
genitive		nahkan	nahkojen
partitive		nahkaa	nahkoja
illative		nahkaan	nahkoihin
		singular	plural
nominative		nahka	nahkat
accusative	nom.	nahka	nahkat
	gen.	nahkan
genitive		nahkan	nahkojen nahkainrare
partitive		nahkaa	nahkoja
inessive		nahkassa	nahkoissa
elative		nahkasta	nahkoista
illative		nahkaan	nahkoihin
adessive		nahkalla	nahkoilla
ablative		nahkalta	nahkoilta
allative		nahkalle	nahkoille
essive		nahkana	nahkoina
translative		nahkaksi	nahkoiksi
instructive		—	nahkoin
abessive		nahkatta	nahkoitta
comitative		—	nahkoineen

Possessive forms of nahka (type kala)
possessor	singular	plural
1st person	nahkani	nahkamme
2nd person	nahkasi	nahkanne
3rd person	nahkansa

Derived terms

• nahkuri

Further reading

• "nahka" in Kielitoimiston sanakirja (Dictionary of Contemporary Finnish).

Anagrams

• hanka

---

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *nahka. Cognates include Finnish nahka and Estonian nahk.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈnɑhkɑ/, [ˈnɑxk]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈnɑhkɑ/, [ˈnɑxkɑ]
• Rhymes: -ɑhkɑ
• Hyphenation: nah‧ka

Noun

nahka

1. skin (of an animal)
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:

     Hänel ono jääneet vaa nahka sulkiinka ja luut.

     On him only skin, feathers and bones remain.

Declension

Declension of nahka (type 3/kana, k- gradation)
	singular	plural
nominative	nahka	nahat
genitive	nahan	nahkoin
partitive	nahkaa	nahkoja
illative	nahkaa	nahkoi
inessive	nahas	nahois
elative	nahast	nahoist
allative	nahalle	nahoille
adessive	nahal	nahoil
ablative	nahalt	nahoilt
translative	nahaks	nahoiks
essive	nahkanna, nahkaan	nahkoinna, nahkoin
exessive1)	nahkant	nahkoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• hippiä (any), iho (of a human)

Derived terms

• nahkalappa
• nahkasiipi
• nahkuri

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 333