möit
Finnish
Verb
möit
- second-person singular past indicative of myödä
Ingrian
Etymology 1
From Proto-Finnic *möö- (whence möö).
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmøi̯t/, [ˈmø̞i̯d]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈmøi̯t/, [ˈmø̞i̯d̥]
- Rhymes: -øi̯t
- Hyphenation: möit
Postposition
möit (+ partitive)
- (of motion) along
Synonyms
- mööt, möötä, pitkin
Related terms
- möö, mööt, möötä, mööhä
Etymology 2
See the etymology of the corresponding lemma form.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmøi̯t/, [ˈmø̞i̯d]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈmøi̯t/, [ˈmø̞i̯d̥]
- Rhymes: -øi̯t
- Hyphenation: möit
Verb
möit
- second-person singular past indicative of möövvä
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 328