märehtijä
Finnish
Etymology
Agential noun of the verb märehtiä + -jä.
Pronunciation
- Hyphenation: mä‧reh‧ti‧jä
- IPA(key): /ˈmærehtijæ/
Noun
märehtijä
- ruminant
Declension
| Inflection of märehtijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | märehtijä | märehtijät | |
| genitive | märehtijän | märehtijöiden märehtijöitten | |
| partitive | märehtijää | märehtijöitä | |
| illative | märehtijään | märehtijöihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | märehtijä | märehtijät | |
| accusative | nom. | märehtijä | märehtijät |
| gen. | märehtijän | ||
| genitive | märehtijän | märehtijöiden märehtijöitten märehtijäinrare | |
| partitive | märehtijää | märehtijöitä | |
| inessive | märehtijässä | märehtijöissä | |
| elative | märehtijästä | märehtijöistä | |
| illative | märehtijään | märehtijöihin | |
| adessive | märehtijällä | märehtijöillä | |
| ablative | märehtijältä | märehtijöiltä | |
| allative | märehtijälle | märehtijöille | |
| essive | märehtijänä | märehtijöinä | |
| translative | märehtijäksi | märehtijöiksi | |
| instructive | — | märehtijöin | |
| abessive | märehtijättä | märehtijöittä | |
| comitative | — | märehtijöineen | |