männä
See also: manna, Manna, mánna, mánná, maŋŋá, månnå, and manną
Finnish
Pronunciation 1
- IPA(key): /ˈmænːæ/, [ˈmænːæ]
- Rhymes: -ænːæ
- Syllabification(key): män‧nä
Adjective
männä (not comparable)
- (dialectal) in previous, last
- männä vuonna — in the last year
Pronunciation 2
- IPA(key): /ˈmænːæˣ/, [ˈmænːæ(ʔ)]
- Rhymes: -ænːæ
- Syllabification(key): män‧nä
Verb
männä
- (dialectal, intransitive) Alternative form of mennä.
Ingrian
Etymology
From Proto-Finnic *mendäk, from Proto-Uralic *mene-. Cognates include Finnish mennä and Estonian minna.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmænːæ/, [ˈmænː]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈmænːæ/, [ˈmænːæ]
- Rhymes: -ænːæ
- Hyphenation: män‧nä
Verb
männä
- (intransitive) to go
- 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 38:
- Papa mäni tööhö.
- Papa went to work.
- 1936, L. G. Terehova; V. G. Erdeli, Mihailov and P. I. Maksimov, transl., Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
- Prosekat männööt i poikin i ristii, ja kaik ovat yhenlaiset.
- The paths go both along and across and all are similar.
- 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 11:
- A kala kaik syvvää mäni.
- But all of the fish went into the deep.
-
- (intransitive) to go by
- 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:
- Sitä aikaa, mikä männöö äänen sanomista vart, kutsutaa kvantitetaks.
- That time, that goes by for the pronunciation of a sound, is called length.
-
- (transitive + partitive) to walk; to follow
- 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 52:
- Möö määmmä sitä teetä, minen näytti meille Lenin.
- We follow this way, which Lenin showed us.
-
- (transitive + translative) to become, to get
- 1937, V. A. Tetjurev, N. I. Molotsova, transl., Loonnontiito (ensimäin osa): oppikirja alkușkoulun kolmatta klaassaa vart, Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
- Alemmas pintamaa ain muuttijaa, ain vaaliammaks ja viimen männöö samalaiseks, ku i alumain maa.
- Further down the topsoil always changes, always lighter and finally becomes just like the underlying soil.
-
Conjugation
| Conjugation of männä (irregular, no gradation, gemination) | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Indikativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | mään | en mää | 1st singular | oon mänt, männyt | en oo mänt, männyt |
| 2nd singular | määt | et mää | 2nd singular | oot mänt, männyt | et oo mänt, männyt |
| 3rd singular | männöö | ei mää | 3rd singular | ono mänt, männyt | ei oo mänt, männyt |
| 1st plural | määmmä | emmä mää | 1st plural | oomma männeet | emmä oo männeet |
| 2nd plural | määttä | että mää | 2nd plural | ootta männeet | että oo männeet |
| 3rd plural | männööt1), mänevät2), männää | evät mää | 3rd plural | ovat männeet | evät oo männeet |
| impersonal | männää | ei männä | impersonal | ono mänty | ei oo mänty |
| Imperfekta | Pluskvamperfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | mänin | en mänt, männyt | 1st singular | olin mänt, männyt | en olt mänt, männyt |
| 2nd singular | mänit | et mänt, männyt | 2nd singular | olit mänt, männyt | et olt mänt, männyt |
| 3rd singular | mäni | ei mänt, männyt | 3rd singular | oli mänt, männyt | ei olt mänt, männyt |
| 1st plural | mänimmä | emmä männeet | 1st plural | olimma männeet | emmä olleet männeet |
| 2nd plural | mänittä | että männeet | 2nd plural | olitta männeet | että olleet männeet |
| 3rd plural | männiit1), mänivät2), mäntii | evät männeet | 3rd plural | olivat männeet | evät olleet männeet |
| impersonal | mäntii | ei mänty | impersonal | oli mänty | ei olt mänty |
| Konditsionala | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | mänisin | en mänis | 1st singular | olisin mänt, männyt | en olis mänt, männyt |
| 2nd singular | mänisit, männiist1) | et mänis | 2nd singular | olisit mänt, männyt | et olis mänt, männyt |
| 3rd singular | mänis | ei mänis | 3rd singular | olis mänt, männyt | ei olis mänt, männyt |
| 1st plural | mänisimmä | emmä mänis | 1st plural | olisimma männeet | emmä olis männeet |
| 2nd plural | mänisittä | että mänis | 2nd plural | olisitta männeet | että olis männeet |
| 3rd plural | mänisiit1), mänisivät2), mäntäis | evät mänis | 3rd plural | olisivat männeet | evät olis männeet |
| impersonal | mäntäis | ei mäntäis | impersonal | olis mänty | ei olis mänty |
| Imperativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | — | — | 1st singular | — | — |
| 2nd singular | mää | elä mää | 2nd singular | oo mänt, männyt | elä oo mänt, männyt |
| 3rd singular | mänköö | elköö mänkö | 3rd singular | olkoo mänt, männyt | elköö olko mänt, männyt |
| 1st plural | — | — | 1st plural | — | — |
| 2nd plural | mänkää | elkää mänkö | 2nd plural | olkaa männeet | elkää olko männeet |
| 3rd plural | mänkööt | elkööt mänkö | 3rd plural | olkoot männeet | elkööt olko männeet |
| impersonal | mäntäköö | elköö mäntäkö | impersonal | olkoo mänty | elköö olko mänty |
| Potentsiala | |||||
| Preesens | |||||
| positive | negative | ||||
| 1st singular | männen | en männe | |||
| 2nd singular | männet | et männe | |||
| 3rd singular | männöö | ei männe | |||
| 1st plural | männemmä | emmä männe | |||
| 2nd plural | männettä | että männe | |||
| 3rd plural | männööt | evät männe | |||
| impersonal | mäntänöö | ei mäntäne | |||
| Nominal forms | |||||
| Infinitivat | Partisipat | ||||
| active | passive | ||||
| 1st | männä | present | mänevä | mäntävä | |
| 2nd | inessive | männees | past | mänt, männyt | mänty |
| instructive | männen | 1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (mänkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative. ***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition. | |||
| 3rd | illative | mänömää | |||
| inessive | mänomääs | ||||
| elative | mänömäst | ||||
| abessive | mänömätä | ||||
| 4th | nominative | mänömiin | |||
| partitive | mänömistä, mänömist | ||||
Synonyms
- (to go): käyvvä
- (to become): noissa, päässä, tulla, jäävvä
Determiner
männä
- last, previous
- männä voonna ― last year
Derived terms
- männävootiin
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 326
- Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку, →ISBN, page 17
Karelian
Alternative forms
- mennä
Etymology
From Proto-Finnic *mendäk, from Proto-Uralic *mene-. Cognates include Finnish mennä and Estonian minema.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈmænːæ/
Verb
männä (first-person singular indicative present mänen, third-person singular indicative present mänöy)
- (intransitive) to go