muoto
Finnish
Etymology
From Proto-Finnic *mooto, from Proto-Germanic *mōta. Doublet with muotti.
Pronunciation
- Hyphenation: muo‧to
Noun
muoto
- A shape.
- A form.
Declension
| Inflection of muoto (Kotus type 1/valo, t-d gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | muoto | muodot | |
| genitive | muodon | muotojen | |
| partitive | muotoa | muotoja | |
| illative | muotoon | muotoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | muoto | muodot | |
| accusative | nom. | muoto | muodot |
| gen. | muodon | ||
| genitive | muodon | muotojen | |
| partitive | muotoa | muotoja | |
| inessive | muodossa | muodoissa | |
| elative | muodosta | muodoista | |
| illative | muotoon | muotoihin | |
| adessive | muodolla | muodoilla | |
| ablative | muodolta | muodoilta | |
| allative | muodolle | muodoille | |
| essive | muotona | muotoina | |
| translative | muodoksi | muodoiksi | |
| instructive | — | muodoin | |
| abessive | muodotta | muodoitta | |
| comitative | — | muotoineen | |
Derived terms
- adjectives: muodokas, muodollinen, muodoton
- nouns: muodostelma, muodostuma
- verbs: muodostaa, muotoilla, muotoutua
Compounds
- aikamuoto
- muotopuoli
Anagrams
- Tuomo