mikäkin

mikäkin

Finnish

Etymology

form of mikä (with the suffix -kin)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmikækin/, [ˈmikækin]
• Rhymes: -ikækin
• Syllabification^(key): mi‧kä‧kin

Pronoun

mikäkin

1. (with milloin) used to signify uncertainty or randomness, see: milloin mikäkin
2. (often in derogatory contexts, kuin ~) (like) some kind of

   Hän huutaa kuin mikäkin hinaaja.

   He yells like some kind of a tugboat.

Inflection

Declension of mikäkin noun case singular plural adverbial form singular plural nominative mikäkin mitkäkin superessive – – genitive minkäkin minkäkin delative – – partitive mitäkin mitäkin sublative minnekin – accusative mikäkin, minkäkin mitkäkin lative – – inessive missäkin missäkin temporal milloinkin – elative mistäkin mistäkin causative mitenkin – illative mihinkin mihinkin multiplicative – – adessive milläkin milläkin distributive – – ablative miltäkin miltäkin temp. dist. – – allative millekin millekin prolative – – essive minäkin minäkin situative – – translative miksikin miksikin oppositive – – instructive – – abessive – – comitative – –

Adverb

mikäkin

1. (used to deny whatever follows) some

   Mikäkin partiolainen! Ei osaa edes nappia ommella!

   Some scout he is! He cannot even sew a button!