Merja

Merja

See also: merja

Finnish

Etymology

A 20th-century coinage inspired by Marja and Meri, both ultimately equivalents of the English Mary. Also explained to mean merjalainen (“member of an ancient Finno-Ugric tribe”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmerjɑ/, [ˈme̞rjɑ]
• Rhymes: -erjɑ
• Syllabification^(key): Mer‧ja

Proper noun

Merja

1. a female given name
   • 1939 Mika Waltari, Yövieras, in Vallaton Waltari (WSOY 1957), page 347:

     Jokke. Ja teidän nimenne on Merja, sen kuulin. Sekin on hyvin erikoinen nimi.

   • 2018, Pirjo Hassinen, Parit, Otava, →ISBN, page 211:

     Ja vielä: kykenenkö lausumaan ääneen hänen isänsä ja äitinsä etunimet ilman että minusta tuntuu kiusalliselta. Sillä oli ollut Merjoja ja Marjoja, joiden nimen lausuminen oli kuin kylkiluiden väliin työnnettäisiin sormea. Sitten oli tullut Tarja.

     (please add an English translation of this quote)

Declension

Inflection of Merja (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		Merja	Merjat
genitive		Merjan	Merjojen
partitive		Merjaa	Merjoja
illative		Merjaan	Merjoihin
		singular	plural
nominative		Merja	Merjat
accusative	nom.	Merja	Merjat
	gen.	Merjan
genitive		Merjan	Merjojen Merjainrare
partitive		Merjaa	Merjoja
inessive		Merjassa	Merjoissa
elative		Merjasta	Merjoista
illative		Merjaan	Merjoihin
adessive		Merjalla	Merjoilla
ablative		Merjalta	Merjoilta
allative		Merjalle	Merjoille
essive		Merjana	Merjoina
translative		Merjaksi	Merjoiksi
instructive		—	Merjoin
abessive		Merjatta	Merjoitta
comitative		—	Merjoineen

Possessive forms of Merja (type kala)
possessor	singular	plural
1st person	Merjani	Merjamme
2nd person	Merjasi	Merjanne
3rd person	Merjansa