merihätä
Finnish
Etymology
meri (“sea”) + hätä (“distress”)
Noun
merihätä
- (nautical) distress
Declension
| Inflection of merihätä (Kotus type 10/koira, t-d gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | merihätä | merihädät | |
| genitive | merihädän | merihätien | |
| partitive | merihätää | merihätiä | |
| illative | merihätään | merihätiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | merihätä | merihädät | |
| accusative | nom. | merihätä | merihädät |
| gen. | merihädän | ||
| genitive | merihädän | merihätien merihätäinrare | |
| partitive | merihätää | merihätiä | |
| inessive | merihädässä | merihädissä | |
| elative | merihädästä | merihädistä | |
| illative | merihätään | merihätiin | |
| adessive | merihädällä | merihädillä | |
| ablative | merihädältä | merihädiltä | |
| allative | merihädälle | merihädille | |
| essive | merihätänä | merihätinä | |
| translative | merihädäksi | merihädiksi | |
| instructive | — | merihädin | |
| abessive | merihädättä | merihädittä | |
| comitative | — | merihätineen | |
| Possessive forms of merihätä (type koira) | ||
|---|---|---|
| possessor | singular | plural |
| 1st person | merihätäni | merihätämme |
| 2nd person | merihätäsi | merihätänne |
| 3rd person | merihätänsä | |