menijä
Finnish
Etymology
mennä + -jä
Noun
menijä
- One who goes; a goer.
Declension
| Inflection of menijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | menijä | menijät | |
| genitive | menijän | menijöiden menijöitten | |
| partitive | menijää | menijöitä | |
| illative | menijään | menijöihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | menijä | menijät | |
| accusative | nom. | menijä | menijät |
| gen. | menijän | ||
| genitive | menijän | menijöiden menijöitten menijäinrare | |
| partitive | menijää | menijöitä | |
| inessive | menijässä | menijöissä | |
| elative | menijästä | menijöistä | |
| illative | menijään | menijöihin | |
| adessive | menijällä | menijöillä | |
| ablative | menijältä | menijöiltä | |
| allative | menijälle | menijöille | |
| essive | menijänä | menijöinä | |
| translative | menijäksi | menijöiksi | |
| instructive | — | menijöin | |
| abessive | menijättä | menijöittä | |
| comitative | — | menijöineen | |