meikäläin
Ingrian
Etymology
From mei- (“we”). Akin to Finnish meikäläinen.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmei̯kæˌlæi̯ne/ (phonemic spelling: meikäläine)
- Hyphenation: mei‧kä‧läin
Pronoun
meikäläin
- one of us
Declension
| Declension of meikäläin (type 1/kärpäin, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | meikäläin | meikäläiset |
| genitive | meikäläisen | meikäläisiin |
| partitive | meikäläistä meikäläist | meikäläisiä |
| illative | meikäläisee | meikäläisii |
| inessive | meikäläisees | meikäläisiis |
| elative | meikäläisest | meikäläisist |
| allative | meikäläiselle | meikäläisille |
| adessive | meikäläiseel | meikäläisiil |
| ablative | meikäläiselt | meikäläisilt |
| translative | meikäläiseks | meikäläisiks |
| essive | meikäläisennä meikäläiseen | meikäläisinnä meikäläisiin |
| exessive1) | meikäläisent | meikäläisint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) | ||
References
- V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 101
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 304