Martta

Martta

See also: martta

Finnish

Etymology

From Latin Martha, from Ancient Greek Μάρθα (Mártha), from Aramaic מַרְתָּא‎ (martā, “the mistress”), from מרה (MRH) "mistress", feminine of מרי (MRY) "master".

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑrtːɑ/, [ˈmɑrt̪ːɑ]
• Rhymes: -ɑrtːɑ
• Syllabification^(key): Mart‧ta

Proper noun

Martta

1. Martha (biblical character).
   • 1938, The Holy Bible, Luke 10:41-42:

     Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

     And Jesus answered and said to her, "Martha, Martha, you are worried and troubled about many things. But one thing is needed, and Mary has chosen that good part, which will not be taken away from her."

2. a female given name from Aramaic
   • 1864, Aleksis Kivi, Nummisuutarit, SKS(1956), Act I:

     Takanain se on, mutta edessäni on se kuuluisa suutarin Martta ja tässä on ottotyttärensä sulhainen, Kristo, nuori ja uljas seppä.

     It is behind me, yet in front of me lies the noted Martta, wife of the cobbler, and here stands her adopted daughter's groom, Kristo, the young and valiant smith.

   • 1961, Maria Partanen, Valkeat talot, WSOY, page 84:

     Kun setä sanoi: minä kastan sinut Martta-Helena, minä juoksin taas makuukamariin ja itkin ihan sillä minä olin niin iloinen, niin iloinen kun vauva sai ihan ihmisen nimen. Mutta kun Rea-serkku ei osannut sanoa sillä tavalla vaan sanoi Hentta-Malena, tuli Martta-Helenasta Malena.

     When the man said: I christen you Martta-Helena, I ran back to the bedroom and cried since I was happy, so happy that the baby got a proper name. But when cousin Rea didn't quite know how to say it and said Hentta-Malena, Martta-Helena became Malena.

   • 2018, Ritva Hellsten, Lea, Aviador, →ISBN, page 87:

     ―Martta siellä on, vastaan, yhtäkkiä ylpeänä. ―Vai Martta, onpas erinomainen nimi. Tuleva toimen nainen!

     It's Martta, I respond, with sudden pride. ―Oh, Martta, what an excellent name. A future woman who gets things done!

Declension

Inflection of Martta (Kotus type 9*C/kala, tt-t gradation)
nominative		Martta	Martat
genitive		Martan	Marttojen
partitive		Marttaa	Marttoja
illative		Marttaan	Marttoihin
		singular	plural
nominative		Martta	Martat
accusative	nom.	Martta	Martat
	gen.	Martan
genitive		Martan	Marttojen Marttainrare
partitive		Marttaa	Marttoja
inessive		Martassa	Martoissa
elative		Martasta	Martoista
illative		Marttaan	Marttoihin
adessive		Martalla	Martoilla
ablative		Martalta	Martoilta
allative		Martalle	Martoille
essive		Marttana	Marttoina
translative		Martaksi	Martoiksi
instructive		—	Martoin
abessive		Martatta	Martoitta
comitative		—	Marttoineen

Possessive forms of Martta (type kala)
possessor	singular	plural
1st person	Marttani	Marttamme
2nd person	Marttasi	Marttanne
3rd person	Marttansa

Derived terms

• martta

Anagrams

• martat