laukaalain
Ingrian
Etymology
From Laukaa (“Luga”) + -lain. Akin to Finnish laukaalainen.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈlɑu̯kɑːˌlɑi̯ne/, [ˈɫɑu̯kɑˌɫɑi̯n]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈlɑu̯kɑːˌlɑi̯n/, [ˈɫɑu̯kɑːˌɫɑi̯n]
- Rhymes: -ɑi̯ne, -ɑi̯n
- Hyphenation: lau‧kaa‧lain
Noun
laukaalain
- inhabitant of Ust-Luga
- 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 12:
- Lauka[a]laisiin keelees ollaa veel diftongat: uo, ie, yö, kummat ollaa vaa sanan ensimäisees slogas.
- In the language of Lugians there are more diphthongs: uo, ie, yö, which are only in the first syllable of a word.
-
Declension
| Declension of laukaalain (type 1/kärpäin, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | laukaalain | laukaalaiset |
| genitive | laukaalaisen | laukaalaisiin |
| partitive | laukaalaista, laukaalaist | laukaalaisia |
| illative | laukaalaisee | laukaalaisii |
| inessive | laukaalaisees | laukaalaisiis |
| elative | laukaalaisest | laukaalaisist |
| allative | laukaalaiselle | laukaalaisille |
| adessive | laukaalaiseel | laukaalaisiil |
| ablative | laukaalaiselt | laukaalaisilt |
| translative | laukaalaiseks | laukaalaisiks |
| essive | laukaalaisenna, laukaalaiseen | laukaalaisinna, laukaalaisiin |
| exessive1) | laukaalaisent | laukaalaisint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 252