kökkö

kökkö

See also: kokko and Kokko

Chuukese

Noun

kökkö

1. calling

---

Finnish

Noun

kökkö

1. (dialectal) dung, manure

Declension

Inflection of kökkö (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative		kökkö	kököt
genitive		kökön	kökköjen
partitive		kökköä	kökköjä
illative		kökköön	kökköihin
		singular	plural
nominative		kökkö	kököt
accusative	nom.	kökkö	kököt
	gen.	kökön
genitive		kökön	kökköjen
partitive		kökköä	kökköjä
inessive		kökössä	kököissä
elative		kököstä	kököistä
illative		kökköön	kökköihin
adessive		kököllä	kököillä
ablative		kököltä	kököiltä
allative		kökölle	kököille
essive		kökkönä	kökköinä
translative		kököksi	kököiksi
instructive		—	kököin
abessive		kököttä	kököittä
comitative		—	kökköineen

Synonyms

• lanta

Adjective

kökkö (comparative kökömpi, superlative kököin)

1. (colloquial) shit (of poor quality; worthless)

   Olipa kökkö filmi!

   What a shit film that was!

2. (colloquial) shit (nasty; despicable)

   Se oli kökkö juttu tehdä sille.

   That was a shit thing to do to him.

Declension

Inflection of kökkö (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative		kökkö	kököt
genitive		kökön	kökköjen
partitive		kökköä	kökköjä
illative		kökköön	kökköihin
		singular	plural
nominative		kökkö	kököt
accusative	nom.	kökkö	kököt
	gen.	kökön
genitive		kökön	kökköjen
partitive		kökköä	kökköjä
inessive		kökössä	kököissä
elative		kököstä	kököistä
illative		kökköön	kökköihin
adessive		kököllä	kököillä
ablative		kököltä	kököiltä
allative		kökölle	kököille
essive		kökkönä	kökköinä
translative		kököksi	kököiksi
instructive		—	kököin
abessive		kököttä	kököittä
comitative		—	kökköine