kuulusteleminen
Finnish
Etymology
kuulustella + -minen
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkuːlusteleminen/, [ˈkuːlus̠t̪e̞le̞ˌmine̞n]
- Rhymes: -inen
- Syllabification: kuu‧lus‧te‧le‧mi‧nen
Noun
kuulusteleminen
- interrogating, questioning
Declension
| Inflection of kuulusteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kuulusteleminen | kuulustelemiset | |
| genitive | kuulustelemisen | kuulustelemisten kuulustelemisien | |
| partitive | kuulustelemista | kuulustelemisia | |
| illative | kuulustelemiseen | kuulustelemisiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kuulusteleminen | kuulustelemiset | |
| accusative | nom. | kuulusteleminen | kuulustelemiset |
| gen. | kuulustelemisen | ||
| genitive | kuulustelemisen | kuulustelemisten kuulustelemisien | |
| partitive | kuulustelemista | kuulustelemisia | |
| inessive | kuulustelemisessa | kuulustelemisissa | |
| elative | kuulustelemisesta | kuulustelemisista | |
| illative | kuulustelemiseen | kuulustelemisiin | |
| adessive | kuulustelemisella | kuulustelemisilla | |
| ablative | kuulustelemiselta | kuulustelemisilta | |
| allative | kuulustelemiselle | kuulustelemisille | |
| essive | kuulustelemisena | kuulustelemisina | |
| translative | kuulustelemiseksi | kuulustelemisiksi | |
| instructive | — | kuulustelemisin | |
| abessive | kuulustelemisetta | kuulustelemisitta | |
| comitative | — | kuulustelemisineen | |
| Possessive forms of kuulusteleminen (type nainen) | ||
|---|---|---|
| possessor | singular | plural |
| 1st person | kuulustelemiseni | kuulustelemisemme |
| 2nd person | kuulustelemisesi | kuulustelemisenne |
| 3rd person | kuulustelemisensa | |
Verb
kuulusteleminen
- nominative of fourth infinitive of kuulustella