kuulua
Finnish
Etymology
From Proto-Finnic *kuuludak. Equivalent to kuulla + -ua (passive aspect). According to Hakulinen, the abstract meanings "to belong; to concern" are a semantic loan from Swedish höra, tillhöra, itself a semantic loan from Middle High German hœrec (“obedient; (literally) one who hears”) (see German hörig, gehören for more).[1]
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkuːluɑˣ/, [ˈkuːluɑ(ʔ)]
- Rhymes: -uːluɑ
- Syllabification(key): kuu‧lu‧a
Verb
kuulua (intransitive)
- to be heard/audible
- Tämän talon seinät ovat niin ohuet, että naapurin riidat kuuluvat olohuoneessamme.
- The walls of this house are so thin that neighbours' quarreling is audible in our living room.
- Kuuluuko nyt?
- Can you hear me now?
- to be said
- Hän kuuluu olevan rikas.
- He is said to be rich.
- used to refer to the state of one's life or affairs
- Mitä kuuluu? -Kiitos, minulle kuuluu hyvää.
- How are you? -I am fine, thank you.
- (~ + allative) to belong (showing ownership or location)
- Tämä järvi kuuluu minulle.
- This lake belongs to me.
- Se patsas kuuluu ikkunalaudalle.
- That statue belongs on the windowsill.
- (~ + illative) to belong (to be member of)
- Kuulun vapaaehtoiseen palokuntaan.
- I belong to a voluntary fire brigade.
- (monopersonal) (genitive + ~ + infinitive) to be supposed to (do something), to have to (do something), to be necessary, to behove
- Sinun kuuluu tehdä se näin.
- You are supposed to do it like this.
- (~ + allative) to concern, to be someone's business
- Miten tämä sinulle kuuluu?
- How does this concern you?
- Hän kysyi, mistä puhuin Samin kanssa. Sanoin, että se ei kuulu hänelle.
- He asked what I was talking to Sam about. I told him it was none of his business.
Conjugation
| Inflection of kuulua (Kotus type 52/sanoa, no gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | kuulun | en kuulu | 1st sing. | olen kuulunut | en ole kuulunut | |
| 2nd sing. | kuulut | et kuulu | 2nd sing. | olet kuulunut | et ole kuulunut | |
| 3rd sing. | kuuluu | ei kuulu | 3rd sing. | on kuulunut | ei ole kuulunut | |
| 1st plur. | kuulumme | emme kuulu | 1st plur. | olemme kuuluneet | emme ole kuuluneet | |
| 2nd plur. | kuulutte | ette kuulu | 2nd plur. | olette kuuluneet | ette ole kuuluneet | |
| 3rd plur. | kuuluvat | eivät kuulu | 3rd plur. | ovat kuuluneet | eivät ole kuuluneet | |
| passive | kuulutaan | ei kuuluta | passive | on kuuluttu | ei ole kuuluttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | kuuluin | en kuulunut | 1st sing. | olin kuulunut | en ollut kuulunut | |
| 2nd sing. | kuuluit | et kuulunut | 2nd sing. | olit kuulunut | et ollut kuulunut | |
| 3rd sing. | kuului | ei kuulunut | 3rd sing. | oli kuulunut | ei ollut kuulunut | |
| 1st plur. | kuuluimme | emme kuuluneet | 1st plur. | olimme kuuluneet | emme olleet kuuluneet | |
| 2nd plur. | kuuluitte | ette kuuluneet | 2nd plur. | olitte kuuluneet | ette olleet kuuluneet | |
| 3rd plur. | kuuluivat | eivät kuuluneet | 3rd plur. | olivat kuuluneet | eivät olleet kuuluneet | |
| passive | kuuluttiin | ei kuuluttu | passive | oli kuuluttu | ei ollut kuuluttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | kuuluisin | en kuuluisi | 1st sing. | olisin kuulunut | en olisi kuulunut | |
| 2nd sing. | kuuluisit | et kuuluisi | 2nd sing. | olisit kuulunut | et olisi kuulunut | |
| 3rd sing. | kuuluisi | ei kuuluisi | 3rd sing. | olisi kuulunut | ei olisi kuulunut | |
| 1st plur. | kuuluisimme | emme kuuluisi | 1st plur. | olisimme kuuluneet | emme olisi kuuluneet | |
| 2nd plur. | kuuluisitte | ette kuuluisi | 2nd plur. | olisitte kuuluneet | ette olisi kuuluneet | |
| 3rd plur. | kuuluisivat | eivät kuuluisi | 3rd plur. | olisivat kuuluneet | eivät olisi kuuluneet | |
| passive | kuuluttaisiin | ei kuuluttaisi | passive | olisi kuuluttu | ei olisi kuuluttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | kuulu | älä kuulu | 2nd sing. | ole kuulunut | älä ole kuulunut | |
| 3rd sing. | kuulukoon | älköön kuuluko | 3rd sing. | olkoon kuulunut | älköön olko kuulunut | |
| 1st plur. | kuulukaamme | älkäämme kuuluko | 1st plur. | olkaamme kuuluneet | älkäämme olko kuuluneet | |
| 2nd plur. | kuulukaa | älkää kuuluko | 2nd plur. | olkaa kuuluneet | älkää olko kuuluneet | |
| 3rd plur. | kuulukoot | älkööt kuuluko | 3rd plur. | olkoot kuuluneet | älkööt olko kuuluneet | |
| passive | kuuluttakoon | älköön kuuluttako | passive | olkoon kuuluttu | älköön olko kuuluttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | kuulunen | en kuulune | 1st sing. | lienen kuulunut | en liene kuulunut | |
| 2nd sing. | kuulunet | et kuulune | 2nd sing. | lienet kuulunut | et liene kuulunut | |
| 3rd sing. | kuulunee | ei kuulune | 3rd sing. | lienee kuulunut | ei liene kuulunut | |
| 1st plur. | kuulunemme | emme kuulune | 1st plur. | lienemme kuuluneet | emme liene kuuluneet | |
| 2nd plur. | kuulunette | ette kuulune | 2nd plur. | lienette kuuluneet | ette liene kuuluneet | |
| 3rd plur. | kuulunevat | eivät kuulune | 3rd plur. | lienevät kuuluneet | eivät liene kuuluneet | |
| passive | kuuluttaneen | ei kuuluttane | passive | lienee kuuluttu | ei liene kuuluttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | kuulua | present | kuuluva | kuuluttava | ||
| long 1st2 | kuuluakseen | past | kuulunut | kuuluttu | ||
| 2nd | inessive1 | kuuluessa | kuuluttaessa | agent1, 3 | kuuluma | |
| instructive | kuuluen | — | negative | kuulumaton | ||
| 3rd | inessive | kuulumassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | kuulumasta | — | ||||
| illative | kuulumaan | — | ||||
| adessive | kuulumalla | — | ||||
| abessive | kuulumatta | — | ||||
| instructive | kuuluman | kuuluttaman | ||||
| 4th | nominative | kuuluminen | ||||
| partitive | kuulumista | |||||
| 5th2 | kuulumaisillaan | |||||
Derived terms
Derived terms
- kuuluisa
- kuulumaton
- kuulumiset
- kuulustella
- kuuluttaa
- kuuluva
- mitä kuuluu
Related terms
- kuulla
- kuulo
References
- Hakulinen, Lauri. Suomen kielen käännöslainoista. Published in Virittäjä volume 59 number 4 (1955)
Ingrian
Etymology
From Proto-Finnic *kuuludak, equivalent to kuulla (“to hear”) + -ua. Cognates include Finnish kuulua and Estonian kuuluda.
The sense "to belong" may semantically be related to Swedish höra till (“to belong”, literally “to hear towards”). A similar sense has developed also in other Finnic languages.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkuːluɑ/, [ˈkuːɫo̞]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈkuːluɑ/, [ˈkuːɫuɑ]
- Rhymes: -uːluɑ
- Hyphenation: kuu‧lu‧a
Verb
kuulua
- (intransitive) to be heard
- 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 43:
- Yhest koist läätää, kuuluu toisees kois.
- One speaks from one house, one's heard in the other house.
- 1936, L. G. Terehova; V. G. Erdeli, Mihailov and P. I. Maksimov, transl., Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
- Äkkistää etähääl kuului koiran haukkumiin, näyttiis metsävahti.
- Suddenly from afar sounded a dog's barking, the forest ranger appeared.
-
- (intransitive) to seem, appear
- (intransitive + illative) to belong (to)
- 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:
- Iƶorat laatiit kansan, kumpa keelen poolest kuuluu läns-fenniläisiin kansoin gruppaa ja sil viisii i iƶoroin keeli kuuluu läns-fenniläisee keelisisteemaa.
- The Ingrians make up a people, that based on their language belongs to the group of Finnic peoples and as such the language of Ingrians also belongs to the Finnic language family.
-
Conjugation
| Conjugation of kuulua (type 1/ampua, no gradation) | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Indikativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | kuulun | en kuulu | 1st singular | oon kuulunt, oon kuulunut | en oo kuulunt, en oo kuulunut |
| 2nd singular | kuulut | et kuulu | 2nd singular | oot kuulunt, oot kuulunut | et oo kuulunt, et oo kuulunut |
| 3rd singular | kuuluu | ei kuulu | 3rd singular | ono kuulunt, ono kuulunut | ei oo kuulunt, ei oo kuulunut |
| 1st plural | kuulumma | emmä kuulu | 1st plural | oomma kuulunneet | emmä oo kuulunneet |
| 2nd plural | kuulutta | että kuulu | 2nd plural | ootta kuulunneet | että oo kuulunneet |
| 3rd plural | kuuluut1), kuuluvat2), kuulutaa | evät kuulu | 3rd plural | ovat kuulunneet | evät oo kuulunneet |
| impersonal | kuulutaa | ei kuuluta | impersonal | ono kuuluttu | ei oo kuuluttu |
| Imperfekta | Pluskvamperfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | kuuluin | en kuulunt, en kuulunut | 1st singular | olin kuulunt, olin kuulunut | en olt kuulunt, en olt kuulunut |
| 2nd singular | kuuluit | et kuulunt, et kuulunut | 2nd singular | olit kuulunt, olit kuulunut | et olt kuulunt, et olt kuulunut |
| 3rd singular | kuului | ei kuulunt, ei kuulunut | 3rd singular | oli kuulunt, oli kuulunut | ei olt kuulunt, ei olt kuulunut |
| 1st plural | kuuluimma | emmä kuulunneet | 1st plural | olimma kuulunneet | emmä olleet kuulunneet |
| 2nd plural | kuuluitta | että kuulunneet | 2nd plural | olitta kuulunneet | että olleet kuulunneet |
| 3rd plural | kuuluit1), kuuluivat2), kuuluttii | evät kuulunneet | 3rd plural | olivat kuulunneet | evät olleet kuulunneet |
| impersonal | kuuluttii | ei kuuluttu | impersonal | oli kuuluttu | ei olt kuuluttu |
| Konditsionala | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | kuuluisin | en kuuluis | 1st singular | olisin kuulunt, olisin kuulunut | en olis kuulunt, en olis kuulunut |
| 2nd singular | kuuluisit, kuuluist1) | et kuuluis | 2nd singular | olisit kuulunt, olisit kuulunut | et olis kuulunt, et olis kuulunut |
| 3rd singular | kuuluis | ei kuuluis | 3rd singular | olis kuulunt, olis kuulunut | ei olis kuulunt, ei olis kuulunut |
| 1st plural | kuuluisimma | emmä kuuluis | 1st plural | olisimma kuulunneet | emmä olis kuulunneet |
| 2nd plural | kuuluisitta | että kuuluis | 2nd plural | olisitta kuulunneet | että olis kuulunneet |
| 3rd plural | kuuluisiit1), kuuluisivat2), kuuluttais | evät kuuluis | 3rd plural | olisivat kuulunneet | evät olis kuulunneet |
| impersonal | kuuluttais | ei kuuluttais | impersonal | olis kuuluttu | ei olis kuuluttu |
| Imperativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | — | — | 1st singular | — | — |
| 2nd singular | kuulu | elä kuulu | 2nd singular | oo kuulunt, oo kuulunut | elä oo kuulunt, elä oo kuulunut |
| 3rd singular | kuulukoo | elköö kuuluko | 3rd singular | olkoo kuulunt, olkoo kuulunut | elköö olko kuulunt, elköö olko kuulunut |
| 1st plural | — | — | 1st plural | — | — |
| 2nd plural | kuulukaa | elkää kuuluko | 2nd plural | olkaa kuulunneet | elkää olko kuulunneet |
| 3rd plural | kuulukoot | elkööt kuuluko | 3rd plural | olkoot kuulunneet | elkööt olko kuulunneet |
| impersonal | kuuluttakkoo | elköö kuuluttako | impersonal | olkoo kuuluttu | elköö olko kuuluttu |
| Potentsiala | |||||
| Preesens | |||||
| positive | negative | ||||
| 1st singular | kuulunen | en kuulune | |||
| 2nd singular | kuulunet | et kuulune | |||
| 3rd singular | kuulunoo | ei kuulune | |||
| 1st plural | kuulunemma | emmä kuulune | |||
| 2nd plural | kuulunetta | että kuulune | |||
| 3rd plural | kuulunoot | evät kuulune | |||
| impersonal | kuuluttannoo | ei kuuluttane | |||
| Nominal forms | |||||
| Infinitivat | Partisipat | ||||
| active | passive | ||||
| 1st | kuulua | present | kuuluva | kuuluttava | |
| 2nd | inessive | kuulujees | past | kuulunt, kuulunut | kuuluttu |
| instructive | kuuluen | 1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (kuulukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential. ***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition. | |||
| 3rd | illative | kuulumaa | |||
| inessive | kuulumaas | ||||
| elative | kuulumast | ||||
| abessive | kuulumata | ||||
| 4th | nominative | kuulumiin | |||
| partitive | kuulumista, kuulumist | ||||
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 226
Votic
Etymology
From Proto-Finnic *kuuludak.
Pronunciation
- (Luuditsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈkuːluɑ/, [ˈkuːɫuɑ]
- Rhymes: -uːluɑ
- Hyphenation: kuu‧lua
Verb
kuulua
- (intransitive) to be audible or heard
Inflection
| Conjugation of kuulua (type II-1/kuttsua, no gradation) | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Indicative | |||||
| Present | Perfect | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | kuulun | en kuulu | 1st singular | õõn kuulunnu | en õõ kuulunnu |
| 2nd singular | kuulud | ed kuulu | 2nd singular | õõd kuulunnu | ed õõ kuulunnu |
| 3rd singular | kuulub | eb kuulu | 3rd singular | on kuulunnu | eb õõ kuulunnu |
| 1st plural | kuulummõ | emmä kuulu | 1st plural | öõmmõ kuulunnu | emmä õõ kuulunnu |
| 2nd plural | kuuluttõ | että kuulu | 2nd plural | õõttõ kuulunnu | että õõ kuulunnu |
| 3rd plural | kuuluta | eväd kuulu | 3rd plural | õlla kuuluttu | eväd õõ kuuluttu |
| impersonal | kuuluta | eväd kuulu | impersonal | õlla kuuluttu | eväd õõ kuuluttu |
| Imperfect | Pluperfect | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | kuuluzin | en kuulunnu | 1st singular | õlin kuulunnu | — |
| 2nd singular | kuuluzid | ed kuulunnu | 2nd singular | õlid kuulunnu | — |
| 3rd singular | kuulu | eb kuulunnu | 3rd singular | õli kuulunnu | — |
| 1st plural | kuuluzimmõ | emmä kuulunnu | 1st plural | õlimmõ kuulunnu | — |
| 2nd plural | kuuluzittõ | että kuulunnu | 2nd plural | õlittõ kuulunnu | — |
| 3rd plural | kuulutti | eväd kuuluttu | 3rd plural | õlti kuuluttu | — |
| impersonal | kuulutti | eväd kuuluttu | impersonal | õlti kuuluttu | — |
| Conditional | |||||
| Present | Perfect | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | kuuluizin | en kuuluizʹ | 1st singular | õllõizin kuulunnu | en õllõizʹ kuulunnu |
| 2nd singular | kuuluizid | ed kuuluizʹ | 2nd singular | õllõizid kuulunnu | ed õllõizʹ kuulunnu |
| 3rd singular | kuuluizʹ | eb kuuluizʹ | 3rd singular | õllõizʹ kuulunnu | eb õllõizʹ kuulunnu |
| 1st plural | kuuluizimmõ | emmä kuuluizʹ | 1st plural | õllõizimmõ kuulunnu | emmä õllõizʹ kuulunnu |
| 2nd plural | kuuluizittõ | että kuuluizʹ | 2nd plural | õllõizittõ kuulunnu | että õllõizʹ kuulunnu |
| 3rd plural | kuuluttaizʹ | eväd kuuluttaizʹ | 3rd plural | õltaizʹ kuuluttu | eväd õltaizʹ kuuluttu |
| impersonal | kuuluttaizʹ | eväd kuuluttaizʹ | impersonal | õltaizʹ kuuluttu | eväd õltaizʹ kuuluttu |
| Imperative | |||||
| Present | |||||
| positive | negative | ||||
| 1st singular | — | — | |||
| 2nd singular | kuulu | elä kuulu | |||
| 3rd singular | kuulugo | elko kuulugo | |||
| 1st plural | — | — | |||
| 2nd plural | kuuluga | elka kuuluga | |||
| 3rd plural | kuulugod | — | |||
| impersonal | — | — | |||
| Nominal forms | |||||
| Infinitives | Participles | ||||
| active | passive | ||||
| 1st | kuulua | present | kuulujõ | — | |
| 2nd | illative | kuuluma | past | kuulunnu | kuuluttu |
| inessive | kuulumõz | ||||
| elative | kuulumassõ | ||||
| abessive | kuulumattõ | ||||
References
- V. Hallap, E. Adler, S. Grünberg, M. Leppik (2012), “kuulua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2 edition, Tallinn