kuulo
Finnish
Etymology
From kuulla + -o.
Noun
kuulo
- The sense of hearing.
Declension
| Inflection of kuulo (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kuulo | kuulot | |
| genitive | kuulon | kuulojen | |
| partitive | kuuloa | kuuloja | |
| illative | kuuloon | kuuloihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kuulo | kuulot | |
| accusative | nom. | kuulo | kuulot |
| gen. | kuulon | ||
| genitive | kuulon | kuulojen | |
| partitive | kuuloa | kuuloja | |
| inessive | kuulossa | kuuloissa | |
| elative | kuulosta | kuuloista | |
| illative | kuuloon | kuuloihin | |
| adessive | kuulolla | kuuloilla | |
| ablative | kuulolta | kuuloilta | |
| allative | kuulolle | kuuloille | |
| essive | kuulona | kuuloina | |
| translative | kuuloksi | kuuloiksi | |
| instructive | — | kuuloin | |
| abessive | kuulotta | kuuloitta | |
| comitative | — | kuuloineen | |
Synonyms
- kuuloaisti
Derived terms
- nouns: kuuloke
- verbs: kuulostaa
Compounds
- kuuloaisti
- kuulopuhe
- kuulovamma
See also
- kuuro
Anagrams
- koulu
Karelian
Noun
kuulo (genitive kuulon, partitive kuuluo)
- the sense of hearing