kuulija

kuulija

Finnish

Etymology

kuulla +‎ -ja

Noun

kuulija

1. One who hears; a hearer.
2. A listener.

Declension

Inflection of kuulija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative		kuulija	kuulijat
genitive		kuulijan	kuulijoiden kuulijoitten
partitive		kuulijaa	kuulijoita
illative		kuulijaan	kuulijoihin
		singular	plural
nominative		kuulija	kuulijat
accusative	nom.	kuulija	kuulijat
	gen.	kuulijan
genitive		kuulijan	kuulijoiden kuulijoitten kuulijainrare
partitive		kuulijaa	kuulijoita
inessive		kuulijassa	kuulijoissa
elative		kuulijasta	kuulijoista
illative		kuulijaan	kuulijoihin
adessive		kuulijalla	kuulijoilla
ablative		kuulijalta	kuulijoilta
allative		kuulijalle	kuulijoille
essive		kuulijana	kuulijoina
translative		kuulijaksi	kuulijoiksi
instructive		—	kuulijoin
abessive		kuulijatta	kuulijoitta
comitative		—	kuulijoineen

Anagrams

• kuiluja