kuuliainen
Finnish
Etymology
From kuulla + -iainen. Cognate with Estonian kuulekas.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkuːliɑinen/
- Hyphenation: kuu‧li‧ai‧nen
Adjective
kuuliainen (comparative kuuliaisempi, superlative kuuliaisin)
- obedient
Declension
| Inflection of kuuliainen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kuuliainen | kuuliaiset | |
| genitive | kuuliaisen | kuuliaisten kuuliaisien | |
| partitive | kuuliaista | kuuliaisia | |
| illative | kuuliaiseen | kuuliaisiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kuuliainen | kuuliaiset | |
| accusative | nom. | kuuliainen | kuuliaiset |
| gen. | kuuliaisen | ||
| genitive | kuuliaisen | kuuliaisten kuuliaisien | |
| partitive | kuuliaista | kuuliaisia | |
| inessive | kuuliaisessa | kuuliaisissa | |
| elative | kuuliaisesta | kuuliaisista | |
| illative | kuuliaiseen | kuuliaisiin | |
| adessive | kuuliaisella | kuuliaisilla | |
| ablative | kuuliaiselta | kuuliaisilta | |
| allative | kuuliaiselle | kuuliaisille | |
| essive | kuuliaisena | kuuliaisina | |
| translative | kuuliaiseksi | kuuliaisiksi | |
| instructive | — | kuuliaisin | |
| abessive | kuuliaisetta | kuuliaisitta | |
| comitative | — | kuuliaisine | |
Derived terms
- lainkuuliainen
- kuuliaisesti
- kuuliaisuus