kutsumus
Finnish
Etymology
< kutsua (“to call”)
Noun
kutsumus
- vocation, calling
Declension
| Inflection of kutsumus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kutsumus | kutsumukset | |
| genitive | kutsumuksen | kutsumusten kutsumuksien | |
| partitive | kutsumusta | kutsumuksia | |
| illative | kutsumukseen | kutsumuksiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kutsumus | kutsumukset | |
| accusative | nom. | kutsumus | kutsumukset |
| gen. | kutsumuksen | ||
| genitive | kutsumuksen | kutsumusten kutsumuksien | |
| partitive | kutsumusta | kutsumuksia | |
| inessive | kutsumuksessa | kutsumuksissa | |
| elative | kutsumuksesta | kutsumuksista | |
| illative | kutsumukseen | kutsumuksiin | |
| adessive | kutsumuksella | kutsumuksilla | |
| ablative | kutsumukselta | kutsumuksilta | |
| allative | kutsumukselle | kutsumuksille | |
| essive | kutsumuksena | kutsumuksina | |
| translative | kutsumukseksi | kutsumuksiksi | |
| instructive | — | kutsumuksin | |
| abessive | kutsumuksetta | kutsumuksitta | |
| comitative | — | kutsumuksineen | |