kukkosoittu
Ingrian
Kukkosoittu.
Etymology
From kukko (“rooster”) + soittu (“instrument”). Compare Finnish kukkopilli.
Pronunciation
- (Soikkola) IPA(key): /ˈkukːoi̯ˌsoi̯tːu/
- Hyphenation: kuk‧koi‧soit‧tu
Noun
kukkosoittu
- rooster whistle (rooster-shaped flute-like whistle)
Declension
| Declension of kukkosoittu (type 4/koivu, tt-t gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | kukkosoittu | kukkosoitut |
| genitive | kukkosoitun | kukkosoittuin, kukkosoittuloin |
| partitive | kukkosoittua | kukkosoittuja, kukkosoittuloja |
| illative | kukkosoittuu | kukkosoittuihe, kukkosoittuloihe |
| inessive | kukkosoituus | kukkosoittuis, kukkosoittulois |
| elative | kukkosoitust | kukkosoittuist, kukkosoittuloist |
| allative | kukkosoitulle | kukkosoittuille, kukkosoittuloille |
| adessive | kukkosoituul | kukkosoittuil, kukkosoittuloil |
| ablative | kukkosoitult | kukkosoittuilt, kukkosoittuloilt |
| translative | kukkosoituks | kukkosoittuiks, kukkosoittuloiks |
| essive | kukkosoittunna, kukkosoittuun | kukkosoittuinna, kukkosoittuloinna, kukkosoittuin, kukkosoittuloin |
| exessive1) | kukkosoittunt | kukkosoittuint, kukkosoittuloint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 215