kovaääninen

kovaääninen

Finnish

Etymology

kova +‎ ääninen

Noun

kovaääninen

1. loudspeaker

Declension

Inflection of kovaääninen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kovaääninen	kovaääniset
genitive		kovaäänisen	kovaäänisten kovaäänisien
partitive		kovaäänistä	kovaäänisiä
illative		kovaääniseen	kovaäänisiin
		singular	plural
nominative		kovaääninen	kovaääniset
accusative	nom.	kovaääninen	kovaääniset
	gen.	kovaäänisen
genitive		kovaäänisen	kovaäänisten kovaäänisien
partitive		kovaäänistä	kovaäänisiä
inessive		kovaäänisessä	kovaäänisissä
elative		kovaäänisestä	kovaäänisistä
illative		kovaääniseen	kovaäänisiin
adessive		kovaäänisellä	kovaäänisillä
ablative		kovaääniseltä	kovaäänisiltä
allative		kovaääniselle	kovaäänisille
essive		kovaäänisenä	kovaäänisinä
translative		kovaääniseksi	kovaäänisiksi
instructive		—	kovaäänisin
abessive		kovaäänisettä	kovaäänisittä
comitative		—	kovaäänisineen

Adjective

kovaääninen (comparative kovaäänisempi, superlative kovaäänisin)

1. loud (noisy)
2. loudmouthed (of a person: tending to loud, indiscreet, especially bragging, speech)

Declension

Inflection of kovaääninen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kovaääninen	kovaääniset
genitive		kovaäänisen	kovaäänisten kovaäänisien
partitive		kovaäänistä	kovaäänisiä
illative		kovaääniseen	kovaäänisiin
		singular	plural
nominative		kovaääninen	kovaääniset
accusative	nom.	kovaääninen	kovaääniset
	gen.	kovaäänisen
genitive		kovaäänisen	kovaäänisten kovaäänisien
partitive		kovaäänistä	kovaäänisiä
inessive		kovaäänisessä	kovaäänisissä
elative		kovaäänisestä	kovaäänisistä
illative		kovaääniseen	kovaäänisiin
adessive		kovaäänisellä	kovaäänisillä
ablative		kovaääniseltä	kovaäänisiltä
allative		kovaääniselle	kovaäänisille
essive		kovaäänisenä	kovaäänisinä
translative		kovaääniseksi	kovaäänisiksi
instructive		—	kovaäänisin
abessive		kovaäänisettä	kovaäänisittä
comitative		—	kovaäänisine

Derived terms

• kovaäänisesti
• kovaäänisyys