kone
See also: Kone, kõne, kóneʼ, and koně
Danish
Etymology
From Old Danish kona, from Old Norse kona, from Proto-Germanic *kwenǭ, from Proto-Indo-European *gʷḗn.
Pronunciation
- IPA(key): [ˈkʰoːnə]
Noun
kone c (singular definite konen, plural indefinite koner)
- wife (married woman)
- (dated) woman (frequent in compounds)
Inflection
Declension of kone
| common gender | Singular | Plural | ||
|---|---|---|---|---|
| indefinite | definite | indefinite | definite | |
| nominative | kone | konen | koner | konerne |
| genitive | kones | konens | koners | konernes |
Derived terms
Terms derived from "kone"
- bondekone c
- fiskerkone c
- grædekone c
- husmandskone c
- kagekone c
- kogekone c
- konebåd c
- konet
- mosekone c
- skovserkone c
- spåkone c
- tissekone c
- vaskekone c
- vågekone c
Finnish
Etymology
From Proto-Finnic *koneh, from Pre-Finnic *konïš, borrowed from Pre-Germanic *gn̥ni̯o- (later Proto-Germanic *kunją (“omen, portent, miracle”)), from Proto-Indo-European *ǵneh₃-. Cognates include Old Norse kyn (“wonder”). The original meaning in Finnish was 'magic', from which only recently 'machine'.[1] Cognate with Karelian koneh (“magic”), konehtie (“to conjure”) and Estonian kõne (“speech”).
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkoneˣ/, [ˈko̞ne̞(ʔ)]
- Rhymes: -one
- Syllabification(key): ko‧ne
Noun
kone
- machine
- appliance (apparatus or device, typically powered electrically, used in homes to perform domestic functions)
- kodinkone / kotitalouskone ― household appliance
- Short for various compound words ending in kone.
- Short for lentokone (“airplane”).
- Short for tietokone (“computer”).
- Short for kirjoituskone (“typewriter”).
- Short for pyykinpesukone (“washing machine”).
- Short for astianpesukone (“dishwasher”).
- Short for ompelukone (“sewing machine”).
Declension
| Inflection of kone (Kotus type 48/hame, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kone | koneet | |
| genitive | koneen | koneiden koneitten | |
| partitive | konetta | koneita | |
| illative | koneeseen | koneisiin koneihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kone | koneet | |
| accusative | nom. | kone | koneet |
| gen. | koneen | ||
| genitive | koneen | koneiden koneitten | |
| partitive | konetta | koneita | |
| inessive | koneessa | koneissa | |
| elative | koneesta | koneista | |
| illative | koneeseen | koneisiin koneihin | |
| adessive | koneella | koneilla | |
| ablative | koneelta | koneilta | |
| allative | koneelle | koneille | |
| essive | koneena | koneina | |
| translative | koneeksi | koneiksi | |
| instructive | — | konein | |
| abessive | koneetta | koneitta | |
| comitative | — | koneineen | |
| Possessive forms of kone (type hame) | ||
|---|---|---|
| possessor | singular | plural |
| 1st person | koneeni | koneemme |
| 2nd person | koneesi | koneenne |
| 3rd person | koneensa | |
Synonyms
- masiina (colloquial), rakkine (derogatory)
Derived terms
- koneellinen
- koneistaa
Compounds
compounds
- aikakone
- apukone
- astianpesukone
- avaruuskone
- elokuvakone
- frankeerauskone
- hakkuukone
- haravakone
- hautomakone
- heinänkorjuukone
- helvetinkone
- hengityskone
- hieromakone
- hiomakone
- hävittäjäkone
- höyläkone
- höyrykone
- istutuskone
- jyrsinkone
- jäänhoitokone
- kadunlakaisukone
- kaivinkone
- kaivukone
- karjatalouskone
- karstakone
- karstauskone
- kassakone
- kehruukone
- kiillotuskone
- kilpakone
- kirjanpitokone
- kirjoituskone
- kodinkone
- kohopainokone
- kokoamiskone
- konealus
- kone-elin
- koneenasentaja
- koneenhoitaja
- koneenkäyttäjä
- koneenosa
- koneenpiirustus
- koneenrakennus
- konehalli
- konehaudonta
- konehuolto
- konehuone
- koneinsinööri
- konekanta
- konekieli
- konekirjoittaja
- konekirjoitus
- konekivääri
- konekäsky
- konekäännös
- koneladonta
- konelapio
- konelypsy
- konemestari
- konemiehistö
- konemies
- konenäkö
- koneosuuskunta
- konepaja
- konepaperi
- konepelti
- konepesu
- konepistooli
- konepora
- konepuuseppä
- konepäällikkö
- konepäällystö
- konerasva
- konerengas
- konerikko
- koneruuvi
- konesaha
- konesali
- konesuoja
- konetekniikka
- konetiskiaine
- konetuliase
- konetykki
- konetyö
- konetyökalu
- konevasara
- koneverstas
- konevika
- konevoima
- koneöljy
- konsolikone
- konttorikone
- kopiokone
- korkituskone
- koulukone
- kuivauskone
- kuljetuskone
- kuorimakone
- kutomakone
- kylmäkone
- kylvökone
- käämityskone
- kääntösiipikone
- lajittelukone
- lakaisukone
- lannoituskone
- laskukone
- latomakone
- latukone
- leipäkone
- lentokone
- liikennekone
- liitokone
- lukkotikkikone
- lukukone
- lypsykone
- lämpövoimakone
- maansiirtokone
- maanviljelyskone
- maarakennuskone
- maataistelukone
- maatalouskone
- matematiikkakone
- matkustajakone
- metsäkone
- monistuskone
- monitoimikone
- murskauskone
- mäntäkone
- mäntämoottorikone
- naulauskone
- neulekone
- niittauskone
- niittokone
- nitomakone
- ompelukone
- osinkokone
- paalauskone
- paalituskone
- painokone
- paperikone
- parranajokone
- partakone
- pastakone
- perunanistutuskone
- perunannostokone
- peräsinkone
- pesukone
- pienkone
- pommikone
- pommituskone
- porakone
- postimaksukone
- potkurikone
- potkuriturbiinikone
- puhekone
- puhelinkone
- puimakone
- purjekone
- pyykinpesukone
- pyykkikone
- pyörökone
- pääkone
- rahanlajittelukone
- rahanlaskukone
- rahtikone
- rakennuskone
- reikäkorttikone
- reittikone
- rivikylvökone
- rotaatiokone
- rumpukone
- ruohonleikkuukone
- rynnäkkökone
- rytmikone
- röntgenkone
- sanelukone
- saumauskone
- siivouskone
- silityskone
- sitomakone
- sivukone
- soittokone
- sotakone
- sotilaskone
- suihkukone
- suoraommelkone
- suurennuskone
- syöksypommituskone
- sähkökone
- sätkäkone
- sävytyskone
- taittokone
- takomakone
- talouskone
- tasapainotuskone
- tasokone
- tiedustelukone
- tiekone
- tietokone
- tiskikone
- turmakone
- työkone
- työstökone
- valokopiokone
- valssauskone
- valssikone
- vapaavarsikone
- varakone
- varavoimakone
- vesivoimakone
- vetokone
- viholliskone
- viljankylvökone
- voimakone
- vuorokone
- yksityiskone
- yleiskone
- yliäänikone
- äänestyskone
References
- Kallio, Petri: The Prehistoric Germanic Loanword Strata in Finnic
Anagrams
- keno, keon, koen
Hiri Motu
Noun
kone
- beach, shore
Norwegian Bokmål
Etymology
From Old Norse kona.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkuːne/
Noun
kone f or m (definite singular kona or konen, indefinite plural koner, definite plural konene)
- housewife, mistress of the house
- wife
Usage notes
- One of the nouns whose feminine form is predominant in formal writing (unlike kvinne).
Synonyms
- hustru
Derived terms
- ekskone
References
- “kone” in The Bokmål Dictionary.
Norwegian Nynorsk
Etymology
From Old Norse kona.
Noun
kone f (definite singular kona, indefinite plural koner, definite plural konene)
- housewife; mistress of the house
- wife
Synonyms
- kjerring, hustru
Derived terms
- ekskone
References
- “kone” in The Nynorsk Dictionary.
Ometepec Nahuatl
Noun
kone
- son