kolke
Dutch
Verb
kolke
- (archaic) singular present subjunctive of kolken
Finnish
Noun
kolke
- clank, clatter
Declension
| Inflection of kolke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kolke | kolkkeet | |
| genitive | kolkkeen | kolkkeiden kolkkeitten | |
| partitive | kolketta | kolkkeita | |
| illative | kolkkeeseen | kolkkeisiin kolkkeihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kolke | kolkkeet | |
| accusative | nom. | kolke | kolkkeet |
| gen. | kolkkeen | ||
| genitive | kolkkeen | kolkkeiden kolkkeitten | |
| partitive | kolketta | kolkkeita | |
| inessive | kolkkeessa | kolkkeissa | |
| elative | kolkkeesta | kolkkeista | |
| illative | kolkkeeseen | kolkkeisiin kolkkeihin | |
| adessive | kolkkeella | kolkkeilla | |
| ablative | kolkkeelta | kolkkeilta | |
| allative | kolkkeelle | kolkkeille | |
| essive | kolkkeena | kolkkeina | |
| translative | kolkkeeksi | kolkkeiksi | |
| instructive | — | kolkkein | |
| abessive | kolkkeetta | kolkkeitta | |
| comitative | — | kolkkeineen | |