kiivastua
Finnish
Verb
kiivastua
- (intransitive) To lose one's temper, to become angry.
Conjugation
| Inflection of kiivastua (Kotus type 52/sanoa, no gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | kiivastun | en kiivastu | 1st sing. | olen kiivastunut | en ole kiivastunut | |
| 2nd sing. | kiivastut | et kiivastu | 2nd sing. | olet kiivastunut | et ole kiivastunut | |
| 3rd sing. | kiivastuu | ei kiivastu | 3rd sing. | on kiivastunut | ei ole kiivastunut | |
| 1st plur. | kiivastumme | emme kiivastu | 1st plur. | olemme kiivastuneet | emme ole kiivastuneet | |
| 2nd plur. | kiivastutte | ette kiivastu | 2nd plur. | olette kiivastuneet | ette ole kiivastuneet | |
| 3rd plur. | kiivastuvat | eivät kiivastu | 3rd plur. | ovat kiivastuneet | eivät ole kiivastuneet | |
| passive | kiivastutaan | ei kiivastuta | passive | on kiivastuttu | ei ole kiivastuttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | kiivastuin | en kiivastunut | 1st sing. | olin kiivastunut | en ollut kiivastunut | |
| 2nd sing. | kiivastuit | et kiivastunut | 2nd sing. | olit kiivastunut | et ollut kiivastunut | |
| 3rd sing. | kiivastui | ei kiivastunut | 3rd sing. | oli kiivastunut | ei ollut kiivastunut | |
| 1st plur. | kiivastuimme | emme kiivastuneet | 1st plur. | olimme kiivastuneet | emme olleet kiivastuneet | |
| 2nd plur. | kiivastuitte | ette kiivastuneet | 2nd plur. | olitte kiivastuneet | ette olleet kiivastuneet | |
| 3rd plur. | kiivastuivat | eivät kiivastuneet | 3rd plur. | olivat kiivastuneet | eivät olleet kiivastuneet | |
| passive | kiivastuttiin | ei kiivastuttu | passive | oli kiivastuttu | ei ollut kiivastuttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | kiivastuisin | en kiivastuisi | 1st sing. | olisin kiivastunut | en olisi kiivastunut | |
| 2nd sing. | kiivastuisit | et kiivastuisi | 2nd sing. | olisit kiivastunut | et olisi kiivastunut | |
| 3rd sing. | kiivastuisi | ei kiivastuisi | 3rd sing. | olisi kiivastunut | ei olisi kiivastunut | |
| 1st plur. | kiivastuisimme | emme kiivastuisi | 1st plur. | olisimme kiivastuneet | emme olisi kiivastuneet | |
| 2nd plur. | kiivastuisitte | ette kiivastuisi | 2nd plur. | olisitte kiivastuneet | ette olisi kiivastuneet | |
| 3rd plur. | kiivastuisivat | eivät kiivastuisi | 3rd plur. | olisivat kiivastuneet | eivät olisi kiivastuneet | |
| passive | kiivastuttaisiin | ei kiivastuttaisi | passive | olisi kiivastuttu | ei olisi kiivastuttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | kiivastu | älä kiivastu | 2nd sing. | ole kiivastunut | älä ole kiivastunut | |
| 3rd sing. | kiivastukoon | älköön kiivastuko | 3rd sing. | olkoon kiivastunut | älköön olko kiivastunut | |
| 1st plur. | kiivastukaamme | älkäämme kiivastuko | 1st plur. | olkaamme kiivastuneet | älkäämme olko kiivastuneet | |
| 2nd plur. | kiivastukaa | älkää kiivastuko | 2nd plur. | olkaa kiivastuneet | älkää olko kiivastuneet | |
| 3rd plur. | kiivastukoot | älkööt kiivastuko | 3rd plur. | olkoot kiivastuneet | älkööt olko kiivastuneet | |
| passive | kiivastuttakoon | älköön kiivastuttako | passive | olkoon kiivastuttu | älköön olko kiivastuttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | kiivastunen | en kiivastune | 1st sing. | lienen kiivastunut | en liene kiivastunut | |
| 2nd sing. | kiivastunet | et kiivastune | 2nd sing. | lienet kiivastunut | et liene kiivastunut | |
| 3rd sing. | kiivastunee | ei kiivastune | 3rd sing. | lienee kiivastunut | ei liene kiivastunut | |
| 1st plur. | kiivastunemme | emme kiivastune | 1st plur. | lienemme kiivastuneet | emme liene kiivastuneet | |
| 2nd plur. | kiivastunette | ette kiivastune | 2nd plur. | lienette kiivastuneet | ette liene kiivastuneet | |
| 3rd plur. | kiivastunevat | eivät kiivastune | 3rd plur. | lienevät kiivastuneet | eivät liene kiivastuneet | |
| passive | kiivastuttaneen | ei kiivastuttane | passive | lienee kiivastuttu | ei liene kiivastuttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | kiivastua | present | kiivastuva | kiivastuttava | ||
| long 1st2 | kiivastuakseen | past | kiivastunut | kiivastuttu | ||
| 2nd | inessive1 | kiivastuessa | kiivastuttaessa | agent1, 3 | kiivastuma | |
| instructive | kiivastuen | — | negative | kiivastumaton | ||
| 3rd | inessive | kiivastumassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | kiivastumasta | — | ||||
| illative | kiivastumaan | — | ||||
| adessive | kiivastumalla | — | ||||
| abessive | kiivastumatta | — | ||||
| instructive | kiivastuman | kiivastuttaman | ||||
| 4th | nominative | kiivastuminen | ||||
| partitive | kiivastumista | |||||
| 5th2 | kiivastumaisillaan | |||||
Anagrams
- ikuistava