kiistämätön
Finnish
Etymology
< kiistää (“to deny”)
Adjective
kiistämätön (comparative kiistämättömämpi, superlative kiistämättömin)
- undeniable
Declension
| Inflection of kiistämätön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kiistämätön | kiistämättömät | |
| genitive | kiistämättömän | kiistämättömien | |
| partitive | kiistämätöntä | kiistämättömiä | |
| illative | kiistämättömään | kiistämättömiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kiistämätön | kiistämättömät | |
| accusative | nom. | kiistämätön | kiistämättömät |
| gen. | kiistämättömän | ||
| genitive | kiistämättömän | kiistämättömien kiistämätöntenrare | |
| partitive | kiistämätöntä | kiistämättömiä | |
| inessive | kiistämättömässä | kiistämättömissä | |
| elative | kiistämättömästä | kiistämättömistä | |
| illative | kiistämättömään | kiistämättömiin | |
| adessive | kiistämättömällä | kiistämättömillä | |
| ablative | kiistämättömältä | kiistämättömiltä | |
| allative | kiistämättömälle | kiistämättömille | |
| essive | kiistämättömänä | kiistämättöminä | |
| translative | kiistämättömäksi | kiistämättömiksi | |
| instructive | — | kiistämättömin | |
| abessive | kiistämättömättä | kiistämättömittä | |
| comitative | — | kiistämättömine | |