kiiski

kiiski

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kiiski, from Proto-Uralic *kiśkɜ.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːski/, [ˈkiːs̠ki]
• Rhymes: -iːski
• Syllabification^(key): kiis‧ki

Noun

kiiski

1. ruffe (Gymnocephalus cernua)

Declension

Inflection of kiiski (Kotus type 7/ovi, no gradation)
nominative		kiiski	kiisket
genitive		kiisken	kiiskien
partitive		kiiskeä	kiiskiä
illative		kiiskeen	kiiskiin
		singular	plural
nominative		kiiski	kiisket
accusative	nom.	kiiski	kiisket
	gen.	kiisken
genitive		kiisken	kiiskien
partitive		kiiskeä	kiiskiä
inessive		kiiskessä	kiiskissä
elative		kiiskestä	kiiskistä
illative		kiiskeen	kiiskiin
adessive		kiiskellä	kiiskillä
ablative		kiiskeltä	kiiskiltä
allative		kiiskelle	kiiskille
essive		kiiskenä	kiiskinä
translative		kiiskeksi	kiiskiksi
instructive		—	kiiskin
abessive		kiiskettä	kiiskittä
comitative		—	kiiskineen

Possessive forms of kiiski (type ovi)
possessor	singular	plural
1st person	kiiskeni	kiiskemme
2nd person	kiiskesi	kiiskenne
3rd person	kiiskensä

or rarely

Inflection of kiiski (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		kiiski	kiiskit
genitive		kiiskin	kiiskien
partitive		kiiskiä	kiiskejä
illative		kiiskiin	kiiskeihin
		singular	plural
nominative		kiiski	kiiskit
accusative	nom.	kiiski	kiiskit
	gen.	kiiskin
genitive		kiiskin	kiiskien
partitive		kiiskiä	kiiskejä
inessive		kiiskissä	kiiskeissä
elative		kiiskistä	kiiskeistä
illative		kiiskiin	kiiskeihin
adessive		kiiskillä	kiiskeillä
ablative		kiiskiltä	kiiskeiltä
allative		kiiskille	kiiskeille
essive		kiiskinä	kiiskeinä
translative		kiiskiksi	kiiskeiksi
instructive		—	kiiskein
abessive		kiiskittä	kiiskeittä
comitative		—	kiiskeineen

Possessive forms of kiiski (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	kiiskini	kiiskimme
2nd person	kiiskisi	kiiskinne
3rd person	kiiskinsä