kiipeli

kiipeli

Finnish

(index ki)

Etymology

From Russian ги́бель (gíbelʹ, “doom”), from Old East Slavic гыбель (gybelĭ), from Proto-Slavic *gybělь, from *gyb- +‎ *-ělь

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈkiːpeli]
• Hyphenation: kii‧pe‧li

Noun

kiipeli

1. jam, bind, dire straits
   • olla kiipelissä
     • be in a jam, up a tree

Declension

Inflection of kiipeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		kiipeli	kiipelit
genitive		kiipelin	kiipelien kiipeleiden kiipeleitten
partitive		kiipeliä	kiipeleitä kiipelejä
illative		kiipeliin	kiipeleihin
		singular	plural
nominative		kiipeli	kiipelit
accusative	nom.	kiipeli	kiipelit
	gen.	kiipelin
genitive		kiipelin	kiipelien kiipeleiden kiipeleitten
partitive		kiipeliä	kiipeleitä kiipelejä
inessive		kiipelissä	kiipeleissä
elative		kiipelistä	kiipeleistä
illative		kiipeliin	kiipeleihin
adessive		kiipelillä	kiipeleillä
ablative		kiipeliltä	kiipeleiltä
allative		kiipelille	kiipeleille
essive		kiipelinä	kiipeleinä
translative		kiipeliksi	kiipeleiksi
instructive		—	kiipelein
abessive		kiipelittä	kiipeleittä
comitative		—	kiipeleineen