kielisoitin
Finnish
(index ki)
Etymology
Compound of kieli (“string”) + soitin (“instrument”).
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkieliˌsoitin/
- Hyphenation: kie‧li‧soi‧tin
Noun
kielisoitin
- stringed instrument
Declension
| Inflection of kielisoitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kielisoitin | kielisoittimet | |
| genitive | kielisoittimen | kielisoittimien kielisoitinten | |
| partitive | kielisoitinta | kielisoittimia | |
| illative | kielisoittimeen | kielisoittimiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kielisoitin | kielisoittimet | |
| accusative | nom. | kielisoitin | kielisoittimet |
| gen. | kielisoittimen | ||
| genitive | kielisoittimen | kielisoittimien kielisoitinten | |
| partitive | kielisoitinta | kielisoittimia | |
| inessive | kielisoittimessa | kielisoittimissa | |
| elative | kielisoittimesta | kielisoittimista | |
| illative | kielisoittimeen | kielisoittimiin | |
| adessive | kielisoittimella | kielisoittimilla | |
| ablative | kielisoittimelta | kielisoittimilta | |
| allative | kielisoittimelle | kielisoittimille | |
| essive | kielisoittimena | kielisoittimina | |
| translative | kielisoittimeksi | kielisoittimiksi | |
| instructive | — | kielisoittimin | |
| abessive | kielisoittimetta | kielisoittimitta | |
| comitative | — | kielisoittimineen | |