kelokko
Finnish
Etymology
kelo + -kko
Noun
kelokko
- A dried-up forest.
Declension
| Inflection of kelokko (Kotus type 4/laatikko, kk-k gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kelokko | kelokot | |
| genitive | kelokon | kelokkojen kelokoiden kelokoitten | |
| partitive | kelokkoa | kelokkoja kelokoita | |
| illative | kelokkoon | kelokkoihin kelokoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kelokko | kelokot | |
| accusative | nom. | kelokko | kelokot |
| gen. | kelokon | ||
| genitive | kelokon | kelokkojen kelokoiden kelokoitten | |
| partitive | kelokkoa | kelokkoja kelokoita | |
| inessive | kelokossa | kelokoissa | |
| elative | kelokosta | kelokoista | |
| illative | kelokkoon | kelokkoihin kelokoihin | |
| adessive | kelokolla | kelokoilla | |
| ablative | kelokolta | kelokoilta | |
| allative | kelokolle | kelokoille | |
| essive | kelokkona | kelokkoina | |
| translative | kelokoksi | kelokoiksi | |
| instructive | — | kelokoin | |
| abessive | kelokotta | kelokoitta | |
| comitative | — | kelokkoineen | |