Keijo
English
Proper noun
Keijo (uncountable)
- Alternative form of Keijō
Finnish
Etymology
Invented at the end of the 19th century from a dialectal Finnish form of keiju (“elf”), partly as a translation of the Swedish Alf.
Pronunciation
- IPA(key): [ˈkeijːo]
- Rhymes: -eijːo
- Hyphenation: Kei‧jo
Proper noun
Keijo
- A male given name.
- 2000 Juhani Syrjä, Juho 34-63, in Juho (Gummerus 2008), ISBN 9789512077809, page 421:
- Keijo vanhempana toimi perämiehenä. Yrittävä Tenho otti vastaan valmista tavaraa. Kyläpuheessa poikia kutsuttiin Tenuksi ja Kessuksi vastoin heidän äitinsä kauneusaistia. Marttaankin taisi nimiväännös vaikuttaa, kun hän piti Kessua vähän roikalemaisena poikana ja Juhanille huonona seurana. Minä häntä tästä arviostaan myöhemmin muistutin, kun Keijo kasvatti Kopran sahan mahtavaksi laitokseksi aivan rehellisillä tempuilla.
- 2000 Juhani Syrjä, Juho 34-63, in Juho (Gummerus 2008), ISBN 9789512077809, page 421:
Declension
| Inflection of Keijo (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | Keijo | Keijot | |
| genitive | Keijon | Keijojen | |
| partitive | Keijoa | Keijoja | |
| illative | Keijoon | Keijoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | Keijo | Keijot | |
| accusative | nom. | Keijo | Keijot |
| gen. | Keijon | ||
| genitive | Keijon | Keijojen | |
| partitive | Keijoa | Keijoja | |
| inessive | Keijossa | Keijoissa | |
| elative | Keijosta | Keijoista | |
| illative | Keijoon | Keijoihin | |
| adessive | Keijolla | Keijoilla | |
| ablative | Keijolta | Keijoilta | |
| allative | Keijolle | Keijoille | |
| essive | Keijona | Keijoina | |
| translative | Keijoksi | Keijoiksi | |
| instructive | — | Keijoin | |
| abessive | Keijotta | Keijoitta | |
| comitative | — | Keijoineen | |