keeltää

keeltää

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *keeltädäk, equivalent to keeli (“tongue”) +‎ -tää. Cognates include Finnish kieltää and Estonian keelata.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkeːltæː/, [ˈkeːlʲtæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkeːltæː/, [ˈke̝ːltæː]
• Rhymes: -eːltæː
• Hyphenation: keel‧tää

Verb

keeltää

1. (transitive) to forbid
2. (transitive) to demand

Conjugation

Conjugation of keeltää (type 3/kyntää, lt-ll gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	keellän	en keellä	1st singular	oon keeltänt, oon keeltänyt	en oo keeltänt, en oo keeltänyt
2nd singular	keellät	et keellä	2nd singular	oot keeltänt, oot keeltänyt	et oo keeltänt, et oo keeltänyt
3rd singular	keeltää	ei keellä	3rd singular	ono keeltänt, ono keeltänyt	ei oo keeltänt, ei oo keeltänyt
1st plural	keellämmä	emmä keellä	1st plural	oomma keeltänneet	emmä oo keeltänneet
2nd plural	keellättä	että keellä	2nd plural	ootta keeltänneet	että oo keeltänneet
3rd plural	keeltäät1), keeltävät2), keelletää	evät keellä	3rd plural	ovat keeltänneet	evät oo keeltänneet
impersonal	keelletää	ei keelletä	impersonal	ono keelletty	ei oo keelletty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	keelsin	en keeltänt, en keeltänyt	1st singular	olin keeltänt, olin keeltänyt	en olt keeltänt, en olt keeltänyt
2nd singular	keelsit	et keeltänt, et keeltänyt	2nd singular	olit keeltänt, olit keeltänyt	et olt keeltänt, et olt keeltänyt
3rd singular	keelsi	ei keeltänt, ei keeltänyt	3rd singular	oli keeltänt, oli keeltänyt	ei olt keeltänt, ei olt keeltänyt
1st plural	keelsimmä	emmä keeltänneet	1st plural	olimma keeltänneet	emmä olleet keeltänneet
2nd plural	keelsittä	että keeltänneet	2nd plural	olitta keeltänneet	että olleet keeltänneet
3rd plural	keelsiit1), keelsivät2), keellettii	evät keeltänneet	3rd plural	olivat keeltänneet	evät olleet keeltänneet
impersonal	keellettii	ei keelletty	impersonal	oli keelletty	ei olt keelletty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	keeltäisin	en keeltäis	1st singular	olisin keeltänt, olisin keeltänyt	en olis keeltänt, en olis keeltänyt
2nd singular	keeltäisit, keeltäist1)	et keeltäis	2nd singular	olisit keeltänt, olisit keeltänyt	et olis keeltänt, et olis keeltänyt
3rd singular	keeltäis	ei keeltäis	3rd singular	olis keeltänt, olis keeltänyt	ei olis keeltänt, ei olis keeltänyt
1st plural	keeltäisimmä	emmä keeltäis	1st plural	olisimma keeltänneet	emmä olis keeltänneet
2nd plural	keeltäisittä	että keeltäis	2nd plural	olisitta keeltänneet	että olis keeltänneet
3rd plural	keeltäisiit1), keeltäisivät2), keellettäis	evät keeltäis	3rd plural	olisivat keeltänneet	evät olis keeltänneet
impersonal	keellettäis	ei keellettäis	impersonal	olis keelletty	ei olis keelletty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	keellä	elä keellä	2nd singular	oo keeltänt, oo keeltänyt	elä oo keeltänt, elä oo keeltänyt
3rd singular	keeltäköö	elköö keeltäkö	3rd singular	olkoo keeltänt, olkoo keeltänyt	elköö olko keeltänt, elköö olko keeltänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	keeltäkää	elkää keeltäkö	2nd plural	olkaa keeltänneet	elkää olko keeltänneet
3rd plural	keeltäkööt	elkööt keeltäkö	3rd plural	olkoot keeltänneet	elkööt olko keeltänneet
impersonal	keellettäkköö	elköö keellettäkö	impersonal	olkoo keelletty	elköö olko keelletty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	keeltänen	en keeltäne
2nd singular	keeltänet	et keeltäne
3rd singular	keeltänöö	ei keeltäne
1st plural	keeltänemmä	emmä keeltäne
2nd plural	keeltänettä	että keeltäne
3rd plural	keeltänööt	evät keeltäne
impersonal	keellettännöö	ei keellettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		keeltää	present	keeltävä	keellettävä
2nd	inessive	keeltäjees	past	keeltänt, keeltänyt	keelletty
	instructive	keeltäen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (keeltäkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential. ***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	keeltämää
	inessive	keeltämääs
	elative	keeltämäst
	abessive	keeltämätä
4th	nominative	keeltämiin
	partitive	keeltämistä, keeltämist

Derived terms

• keeltiissä

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 162