kauno
See also: kauno- and Kauno
Finnish
Etymology
See kauno-.
Noun
kauno
- (colloquial) Clipping of kaunokirjoitus (“cursive”).
Declension
Inflection of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kauno | kaunot | |
genitive | kaunon | kaunojen | |
partitive | kaunoa | kaunoja | |
illative | kaunoon | kaunoihin | |
singular | plural | ||
nominative | kauno | kaunot | |
accusative | nom. | kauno | kaunot |
gen. | kaunon | ||
genitive | kaunon | kaunojen | |
partitive | kaunoa | kaunoja | |
inessive | kaunossa | kaunoissa | |
elative | kaunosta | kaunoista | |
illative | kaunoon | kaunoihin | |
adessive | kaunolla | kaunoilla | |
ablative | kaunolta | kaunoilta | |
allative | kaunolle | kaunoille | |
essive | kaunona | kaunoina | |
translative | kaunoksi | kaunoiksi | |
instructive | — | kaunoin | |
abessive | kaunotta | kaunoitta | |
comitative | — | kaunoineen |
Anagrams
- aukon, kuona