karamelli

karamelli

Finnish

Etymology

From Swedish karamell, from French or German, from Spanish caramel.

Noun

karamelli

1. (countable) sweet, candy
2. (uncountable) caramel

Declension

Inflection of karamelli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		karamelli	karamellit
genitive		karamellin	karamellien
partitive		karamellia	karamelleja
illative		karamelliin	karamelleihin
		singular	plural
nominative		karamelli	karamellit
accusative	nom.	karamelli	karamellit
	gen.	karamellin
genitive		karamellin	karamellien
partitive		karamellia	karamelleja
inessive		karamellissa	karamelleissa
elative		karamellista	karamelleista
illative		karamelliin	karamelleihin
adessive		karamellilla	karamelleilla
ablative		karamellilta	karamelleilta
allative		karamellille	karamelleille
essive		karamellina	karamelleina
translative		karamelliksi	karamelleiksi
instructive		—	karamellein
abessive		karamellitta	karamelleitta
comitative		—	karamelleineen

Inflection of karamelli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		karamelli	karamellit
genitive		karamellin	karamellien
partitive		karamelliä	karamellejä
illative		karamelliin	karamelleihin
		singular	plural
nominative		karamelli	karamellit
accusative	nom.	karamelli	karamellit
	gen.	karamellin
genitive		karamellin	karamellien
partitive		karamelliä	karamellejä
inessive		karamellissä	karamelleissä
elative		karamellistä	karamelleistä
illative		karamelliin	karamelleihin
adessive		karamellillä	karamelleillä
ablative		karamelliltä	karamelleiltä
allative		karamellille	karamelleille
essive		karamellinä	karamelleinä
translative		karamelliksi	karamelleiksi
instructive		—	karamellein
abessive		karamellittä	karamelleittä
comitative		—	karamelleineen

Synonyms

• (candy): (colloquial) karkki, makeinen

References

• Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.