kaksikotinen

kaksikotinen

Finnish

Etymology

Compound of kaksi (“two”) +‎ koti (“home”) +‎ -inen (“-ed”).

Pronunciation

• Hyphenation: kak‧si‧ko‧ti‧nen
• IPA^(key): /ˈkɑksiˌkotinen/

Adjective

kaksikotinen (not comparable)

1. (botany) dioecious

Declension

Inflection of kaksikotinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kaksikotinen	kaksikotiset
genitive		kaksikotisen	kaksikotisten kaksikotisien
partitive		kaksikotista	kaksikotisia
illative		kaksikotiseen	kaksikotisiin
		singular	plural
nominative		kaksikotinen	kaksikotiset
accusative	nom.	kaksikotinen	kaksikotiset
	gen.	kaksikotisen
genitive		kaksikotisen	kaksikotisten kaksikotisien
partitive		kaksikotista	kaksikotisia
inessive		kaksikotisessa	kaksikotisissa
elative		kaksikotisesta	kaksikotisista
illative		kaksikotiseen	kaksikotisiin
adessive		kaksikotisella	kaksikotisilla
ablative		kaksikotiselta	kaksikotisilta
allative		kaksikotiselle	kaksikotisille
essive		kaksikotisena	kaksikotisina
translative		kaksikotiseksi	kaksikotisiksi
instructive		—	kaksikotisin
abessive		kaksikotisetta	kaksikotisitta
comitative		—	kaksikotisine

Antonyms

• yksikotinen