jäykentää
Finnish
Etymology
jäykkä (“stiff”) + -ntää
Verb
jäykentää
- (transitive) to stiffen
Conjugation
| Inflection of jäykentää (Kotus type 54/huutaa, nt-nn gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | jäykennän | en jäykennä | 1st sing. | olen jäykentänyt | en ole jäykentänyt | |
| 2nd sing. | jäykennät | et jäykennä | 2nd sing. | olet jäykentänyt | et ole jäykentänyt | |
| 3rd sing. | jäykentää | ei jäykennä | 3rd sing. | on jäykentänyt | ei ole jäykentänyt | |
| 1st plur. | jäykennämme | emme jäykennä | 1st plur. | olemme jäykentäneet | emme ole jäykentäneet | |
| 2nd plur. | jäykennätte | ette jäykennä | 2nd plur. | olette jäykentäneet | ette ole jäykentäneet | |
| 3rd plur. | jäykentävät | eivät jäykennä | 3rd plur. | ovat jäykentäneet | eivät ole jäykentäneet | |
| passive | jäykennetään | ei jäykennetä | passive | on jäykennetty | ei ole jäykennetty | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | jäykensin | en jäykentänyt | 1st sing. | olin jäykentänyt | en ollut jäykentänyt | |
| 2nd sing. | jäykensit | et jäykentänyt | 2nd sing. | olit jäykentänyt | et ollut jäykentänyt | |
| 3rd sing. | jäykensi | ei jäykentänyt | 3rd sing. | oli jäykentänyt | ei ollut jäykentänyt | |
| 1st plur. | jäykensimme | emme jäykentäneet | 1st plur. | olimme jäykentäneet | emme olleet jäykentäneet | |
| 2nd plur. | jäykensitte | ette jäykentäneet | 2nd plur. | olitte jäykentäneet | ette olleet jäykentäneet | |
| 3rd plur. | jäykensivät | eivät jäykentäneet | 3rd plur. | olivat jäykentäneet | eivät olleet jäykentäneet | |
| passive | jäykennettiin | ei jäykennetty | passive | oli jäykennetty | ei ollut jäykennetty | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | jäykentäisin | en jäykentäisi | 1st sing. | olisin jäykentänyt | en olisi jäykentänyt | |
| 2nd sing. | jäykentäisit | et jäykentäisi | 2nd sing. | olisit jäykentänyt | et olisi jäykentänyt | |
| 3rd sing. | jäykentäisi | ei jäykentäisi | 3rd sing. | olisi jäykentänyt | ei olisi jäykentänyt | |
| 1st plur. | jäykentäisimme | emme jäykentäisi | 1st plur. | olisimme jäykentäneet | emme olisi jäykentäneet | |
| 2nd plur. | jäykentäisitte | ette jäykentäisi | 2nd plur. | olisitte jäykentäneet | ette olisi jäykentäneet | |
| 3rd plur. | jäykentäisivät | eivät jäykentäisi | 3rd plur. | olisivat jäykentäneet | eivät olisi jäykentäneet | |
| passive | jäykennettäisiin | ei jäykennettäisi | passive | olisi jäykennetty | ei olisi jäykennetty | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | jäykennä | älä jäykennä | 2nd sing. | ole jäykentänyt | älä ole jäykentänyt | |
| 3rd sing. | jäykentäköön | älköön jäykentäkö | 3rd sing. | olkoon jäykentänyt | älköön olko jäykentänyt | |
| 1st plur. | jäykentäkäämme | älkäämme jäykentäkö | 1st plur. | olkaamme jäykentäneet | älkäämme olko jäykentäneet | |
| 2nd plur. | jäykentäkää | älkää jäykentäkö | 2nd plur. | olkaa jäykentäneet | älkää olko jäykentäneet | |
| 3rd plur. | jäykentäkööt | älkööt jäykentäkö | 3rd plur. | olkoot jäykentäneet | älkööt olko jäykentäneet | |
| passive | jäykennettäköön | älköön jäykennettäkö | passive | olkoon jäykennetty | älköön olko jäykennetty | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | jäykentänen | en jäykentäne | 1st sing. | lienen jäykentänyt | en liene jäykentänyt | |
| 2nd sing. | jäykentänet | et jäykentäne | 2nd sing. | lienet jäykentänyt | et liene jäykentänyt | |
| 3rd sing. | jäykentänee | ei jäykentäne | 3rd sing. | lienee jäykentänyt | ei liene jäykentänyt | |
| 1st plur. | jäykentänemme | emme jäykentäne | 1st plur. | lienemme jäykentäneet | emme liene jäykentäneet | |
| 2nd plur. | jäykentänette | ette jäykentäne | 2nd plur. | lienette jäykentäneet | ette liene jäykentäneet | |
| 3rd plur. | jäykentänevät | eivät jäykentäne | 3rd plur. | lienevät jäykentäneet | eivät liene jäykentäneet | |
| passive | jäykennettäneen | ei jäykennettäne | passive | lienee jäykennetty | ei liene jäykennetty | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | jäykentää | present | jäykentävä | jäykennettävä | ||
| long 1st2 | jäykentääkseen | past | jäykentänyt | jäykennetty | ||
| 2nd | inessive1 | jäykentäessä | jäykennettäessä | agent1, 3 | jäykentämä | |
| instructive | jäykentäen | — | negative | jäykentämätön | ||
| 3rd | inessive | jäykentämässä | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | jäykentämästä | — | ||||
| illative | jäykentämään | — | ||||
| adessive | jäykentämällä | — | ||||
| abessive | jäykentämättä | — | ||||
| instructive | jäykentämän | jäykennettämän | ||||
| 4th | nominative | jäykentäminen | ||||
| partitive | jäykentämistä | |||||
| 5th2 | jäykentämäisillään | |||||
Verb
jäykentää
- Third-person singular indicative present form of jäykentää.