jummaala

jummaala

See also: Jummaala

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *jumala, from Proto-Finno-Permic *juma. Cognates include Finnish jumala and Estonian jumal.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjumːaːˌla/

Noun

jummaala (genitive jummaalan, partitive jumalaa)

1. god, deity

Declension

Inflection of jummaala singular plural nominative juummaala jummaalat genitive juummaalan jumaloin partitive jumalaa jumaloja illative jumalaa jumaloihe inessive jumalaaz jumaloiz elative jumalast jumaloist allative jumalalle jumaloille adessive jumalaal jumaloil ablative jumalalt jumaloilt translative jumalaks jumaloiks essive jumalaan jumaloin

Derived terms

• Jummaala

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 110
• Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachinkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎, →ISBN, page 34