Jenni

Jenni

See also: jenni

English

Etymology

Modern variant of Jenny.

Proper noun

Jenni

1. A diminutive of the female given name Jennifer.

Anagrams

• Injen, Jenin

---

Finnish

Etymology

Borrowed from English Jenny (a pet form of Jane) in the nineteenth century.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjenːi/, [ˈje̞nːi]
• Rhymes: -enːi
• Syllabification^(key): Jen‧ni

Proper noun

Jenni

1. a female given name
   • 2013, Minna Lindgren, Kuolema Ehtoolehdossa, Teos, →ISBN, page 55:

     Hän hymyili reippaasti, taputteli Siiriä ja Anna-Liisaa ja heilutti kutsuvasti voimistelukeppiään. Ei hänen nimensä välttämättä ollut Jenni, mutta he kutsuivat kaikkia nuoria kuntouttajia Jumppari-Jenneiksi, koska se oli heidän todennäköisin nimensä.

     She smiled briskly, patted Siiri and Anna-Liisa and waved her gymnastics stick invitingly. Her name wasn't necessarily Jenni, but they called all of their young rehabilitators Exerciser Jennis because that was their most likely name.

Declension

Inflection of Jenni (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		Jenni	Jennit
genitive		Jennin	Jennien
partitive		Jenniä	Jennejä
illative		Jenniin	Jenneihin
		singular	plural
nominative		Jenni	Jennit
accusative	nom.	Jenni	Jennit
	gen.	Jennin
genitive		Jennin	Jennien
partitive		Jenniä	Jennejä
inessive		Jennissä	Jenneissä
elative		Jennistä	Jenneistä
illative		Jenniin	Jenneihin
adessive		Jennillä	Jenneillä
ablative		Jenniltä	Jenneiltä
allative		Jennille	Jenneille
essive		Jenninä	Jenneinä
translative		Jenniksi	Jenneiksi
instructive		—	Jennein
abessive		Jennittä	Jenneittä
comitative		—	Jenneineen

Possessive forms of Jenni (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	Jennini	Jennimme
2nd person	Jennisi	Jenninne
3rd person	Jenninsä

---

Icelandic

Proper noun

Jenni m

1. a male given name

Declension

declension of Jenni

m-w1	singular
	indefinite
nominative	Jenni
accusative	Jenna
dative	Jenna
genitive	Jenna