jakkaa

jakkaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *jakadak. Cognates include Finnish jakaa and Estonian jagada.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjɑkɑː/, [ˈjɑkːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈjɑkɑː/, [ˈjɑkˑɑː]
• Rhymes: -ɑkɑː
• Hyphenation: jak‧kaa

Verb

jakkaa

1. (intransitive) to divide
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     Keelen ääniks saotaa samoi prostoimpia äänikeelen ossia, kumpia tavallisest ennää ei saa jakkaa eri osiks.

     A language's sounds is what the most simple parts of a spoken language is called, which usually cannot be further divided into different parts.

   • 1937, V. A. Tetjurev, N. J. Molotsova, transl., Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 65:

     Kuin inmihisen ruumees, niin i elokkaan ruumees keskipaikaas ono mokoma poolosti, kumman erilaajain väliliha — kutsutaa hänt diafragmaks — jakkaa kahtee ossaa: rintapoolostii ja vatsapoolostii.

     Just like in a human body, in the animal body, in the middle there is a certain type of cavity, which a different kind of barrier - it's called a diaphragm - divides into two parts: the thoracic cavity and the abdominal cavity.

Usage notes

• The result of the division may be set in either the illative or the translative:

  Kunigas jakoi hänen riikin kolmee ossaa / kolmeks osaks. ― The king divided his kingdom into three parts.

Conjugation

Conjugation of jakkaa (type 4/antaa, k- gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jaan	en jaa	1st singular	oon jakant, oon jakanut	en oo jakant, en oo jakanut
2nd singular	jaat	et jaa	2nd singular	oot jakant, oot jakanut	et oo jakant, et oo jakanut
3rd singular	jakkaa	ei jaa	3rd singular	ono jakant, ono jakanut	ei oo jakant, ei oo jakanut
1st plural	jaamma	emmä jaa	1st plural	oomma jakanneet	emmä oo jakanneet
2nd plural	jaatta	että jaa	2nd plural	ootta jakanneet	että oo jakanneet
3rd plural	jakkaat1), jakavat2), jaetaa	evät jaa	3rd plural	ovat jakanneet	evät oo jakanneet
impersonal	jaetaa	ei jaeta	impersonal	ono jaettu	ei oo jaettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jaoin	en jakant, en jakanut	1st singular	olin jakant, olin jakanut	en olt jakant, en olt jakanut
2nd singular	jaoit	et jakant, et jakanut	2nd singular	olit jakant, olit jakanut	et olt jakant, et olt jakanut
3rd singular	jakoi	ei jakant, ei jakanut	3rd singular	oli jakant, oli jakanut	ei olt jakant, ei olt jakanut
1st plural	jaoimma	emmä jakanneet	1st plural	olimma jakanneet	emmä olleet jakanneet
2nd plural	jaoitta	että jakanneet	2nd plural	olitta jakanneet	että olleet jakanneet
3rd plural	jakkoit1), jakoivat2), jaettii	evät jakanneet	3rd plural	olivat jakanneet	evät olleet jakanneet
impersonal	jaettii	ei jaettu	impersonal	oli jaettu	ei olt jaettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jakaisin	en jakais	1st singular	olisin jakant, olisin jakanut	en olis jakant, en olis jakanut
2nd singular	jakaisit, jakkaist1)	et jakais	2nd singular	olisit jakant, olisit jakanut	et olis jakant, et olis jakanut
3rd singular	jakais	ei jakais	3rd singular	olis jakant, olis jakanut	ei olis jakant, ei olis jakanut
1st plural	jakaisimma	emmä jakais	1st plural	olisimma jakanneet	emmä olis jakanneet
2nd plural	jakaisitta	että jakais	2nd plural	olisitta jakanneet	että olis jakanneet
3rd plural	jakaisiit1), jakaisivat2), jaettais	evät jakais	3rd plural	olisivat jakanneet	evät olis jakanneet
impersonal	jaettais	ei jaettais	impersonal	olis jaettu	ei olis jaettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	jaa	elä jaa	2nd singular	oo jakant, oo jakanut	elä oo jakant, elä oo jakanut
3rd singular	jakakoo	elköö jakako	3rd singular	olkoo jakant, olkoo jakanut	elköö olko jakant, elköö olko jakanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	jakakaa	elkää jakako	2nd plural	olkaa jakanneet	elkää olko jakanneet
3rd plural	jakakoot	elkööt jakako	3rd plural	olkoot jakanneet	elkööt olko jakanneet
impersonal	jaettakkoo	elköö jaettako	impersonal	olkoo jaettu	elköö olko jaettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	jakanen	en jakane
2nd singular	jakanet	et jakane
3rd singular	jakanoo	ei jakane
1st plural	jakanemma	emmä jakane
2nd plural	jakanetta	että jakane
3rd plural	jakanoot	evät jakane
impersonal	jaettannoo	ei jaettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		jakkaa	present	jakava	jaettava
2nd	inessive	jakajees	past	jakant, jakanut	jaettu
	instructive	jakkaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (jakakaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential. ***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	jakamaa
	inessive	jakamaas
	elative	jakamast
	abessive	jakamata
4th	nominative	jakamiin
	partitive	jakamista, jakamist

Derived terms

• jakahua
• jakahus

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 99