İstanbullu
Turkish
Etymology
From İstanbul (“Istanbul”) + -lu.
Pronunciation
- IPA(key): /isˈtɑnbuɫɫu/
Proper noun
İstanbullu
- Istanbulite
Declension
Inflection | ||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nominative | İstanbullu | |||||||||||||||||||||||||
Definite accusative | İstanbulluyu | |||||||||||||||||||||||||
Singular | Plural | |||||||||||||||||||||||||
Nominative | İstanbullu | İstanbullular | ||||||||||||||||||||||||
Definite accusative | İstanbulluyu | İstanbulluları | ||||||||||||||||||||||||
Dative | İstanbulluya | İstanbullulara | ||||||||||||||||||||||||
Locative | İstanbulluda | İstanbullularda | ||||||||||||||||||||||||
Ablative | İstanbulludan | İstanbullulardan | ||||||||||||||||||||||||
Genitive | İstanbullunun | İstanbulluların | ||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
|