itsensä

itsensä

Finnish

Etymology

• From itse and the possessive suffix -nsä.

Pronunciation

• Hyphenation: it‧sen‧sä
• IPA^(key): /ˈitsensæ(ʔ)/

Pronoun

itsensä

1. (reflexive) The third-person singular and plural of the reflexive pronoun, himself, herself; itself; oneself; themselves.

Usage notes

• Note that this pronoun has no nominative form.
• If this pronoun is an object of a genitive-requiring postposition, the possessive suffix is not appended to the postposition — because it is already in this pronoun:

hänen kanssansa = with him/her

heidän kanssansa = with them (only of people)

itsensä kanssa = with himself/herself/themselves/itself/oneself

Inflection

• All the cases, except for the genitive and the illative, have a shortened form (see the usage notes of -nsä). Both the forms are acceptable in standard Finnish.

noun case singular plural nominative — genitive itsensä partitive itseänsä itseään inessive itsessänsä itsessään elative itsestänsä itsestään illative itseensä adessive itsellänsä itsellään ablative itseltänsä itseltään allative itsellensä itselleen essive itsenänsä itsenään translative itseksensä itsekseen instructive abessive comitative

See also

• itseni
• itsesi
• itsemme
• itsenne

Anagrams

• netissä, sinestä