-aloitteinen
Finnish
Etymology
aloite (“initiative”) → aloitte- + -inen
Adjective
-aloitteinen (comparative -aloitteisempi, superlative -aloitteisin)
- Having an initiative (ability to act on one's own).
Declension
| Inflection of -aloitteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | -aloitteinen | -aloitteiset | |
| genitive | -aloitteisen | -aloitteisten -aloitteisien | |
| partitive | -aloitteista | -aloitteisia | |
| illative | -aloitteiseen | -aloitteisiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | -aloitteinen | -aloitteiset | |
| accusative | nom. | -aloitteinen | -aloitteiset |
| gen. | -aloitteisen | ||
| genitive | -aloitteisen | -aloitteisten -aloitteisien | |
| partitive | -aloitteista | -aloitteisia | |
| inessive | -aloitteisessa | -aloitteisissa | |
| elative | -aloitteisesta | -aloitteisista | |
| illative | -aloitteiseen | -aloitteisiin | |
| adessive | -aloitteisella | -aloitteisilla | |
| ablative | -aloitteiselta | -aloitteisilta | |
| allative | -aloitteiselle | -aloitteisille | |
| essive | -aloitteisena | -aloitteisina | |
| translative | -aloitteiseksi | -aloitteisiksi | |
| instructive | — | -aloitteisin | |
| abessive | -aloitteisetta | -aloitteisitta | |
| comitative | — | -aloitteisine | |
Derived terms
- oma-aloitteinen