ilmiö
Finnish
Etymology
Coined by Paavo Tikkanen as ilm- + -iö, probably formed after ilmetä.
Pronunciation
- Hyphenation: il‧mi‧ö
- IPA(key): [ˈilmiø]
Noun
ilmiö
- phenomenon
Declension
| Inflection of ilmiö (Kotus type 3/valtio, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | ilmiö | ilmiöt | |
| genitive | ilmiön | ilmiöiden ilmiöitten | |
| partitive | ilmiötä | ilmiöitä | |
| illative | ilmiöön | ilmiöihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | ilmiö | ilmiöt | |
| accusative | nom. | ilmiö | ilmiöt |
| gen. | ilmiön | ||
| genitive | ilmiön | ilmiöiden ilmiöitten | |
| partitive | ilmiötä | ilmiöitä | |
| inessive | ilmiössä | ilmiöissä | |
| elative | ilmiöstä | ilmiöistä | |
| illative | ilmiöön | ilmiöihin | |
| adessive | ilmiöllä | ilmiöillä | |
| ablative | ilmiöltä | ilmiöiltä | |
| allative | ilmiölle | ilmiöille | |
| essive | ilmiönä | ilmiöinä | |
| translative | ilmiöksi | ilmiöiksi | |
| instructive | — | ilmiöin | |
| abessive | ilmiöttä | ilmiöittä | |
| comitative | — | ilmiöineen | |