ilme

ilme

See also: Ilme

Finnish

Etymology

ilm- +‎ -e

Pronunciation

• Hyphenation: il‧me
• IPA^(key): [ˈilme]

Noun

ilme

1. facial expression, look, mien, appearance, countenance (features and expression of the face)
2. air (feeling or sense)

   Haluan antaa sille taiteellisen ilmeen.

   I want to give it an air of artistry.

Declension

Inflection of ilme (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		ilme	ilmeet
genitive		ilmeen	ilmeiden ilmeitten
partitive		ilmettä	ilmeitä
illative		ilmeeseen	ilmeisiin ilmeihin
		singular	plural
nominative		ilme	ilmeet
accusative	nom.	ilme	ilmeet
	gen.	ilmeen
genitive		ilmeen	ilmeiden ilmeitten
partitive		ilmettä	ilmeitä
inessive		ilmeessä	ilmeissä
elative		ilmeestä	ilmeistä
illative		ilmeeseen	ilmeisiin ilmeihin
adessive		ilmeellä	ilmeillä
ablative		ilmeeltä	ilmeiltä
allative		ilmeelle	ilmeille
essive		ilmeenä	ilmeinä
translative		ilmeeksi	ilmeiksi
instructive		—	ilmein
abessive		ilmeettä	ilmeittä
comitative		—	ilmeineen

Derived terms

• ilmeetön
• ilmehtiä
• ilmeinen
• ilmentää
• ilmestyä
• ilmeittää

Anagrams

• Lemi, lime

---

Turkish

Noun

ilme

1. dative singular of ilim