Ilmarinen

Ilmarinen

Finnish

Etymology

From ilma (“air”) +‎ -ri +‎ -nen.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilmɑrinen/, [ˈilmɑˌrine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): Il‧ma‧ri‧nen

Proper noun

Ilmarinen

1. A skillful smith, one of the main characters of Kalevala.
   • 1849 Kalevala (Translation 1989 by Keith Bosley) 49:339-344:

     Sanoi seppo Ilmarinen, / Itse lausui, noin nimesi: / "Ei tuo kumma ollekana, / Jos olen takoja tarkka, / Kun olen taivoa takonut, / Ilman kantta kalkutellut."

     The smith Ilmarinen said / He declared, spoke thus: / 'It is no wonder at all / If I'm a careful craftsman / for I have forged the heavens / hammered the lid of the sky.'

2. A common name for ships.

Declension

Inflection of Ilmarinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		Ilmarinen	Ilmariset
genitive		Ilmarisen	Ilmaristen Ilmarisien
partitive		Ilmarista	Ilmarisia
illative		Ilmariseen	Ilmarisiin
		singular	plural
nominative		Ilmarinen	Ilmariset
accusative	nom.	Ilmarinen	Ilmariset
	gen.	Ilmarisen
genitive		Ilmarisen	Ilmaristen Ilmarisien
partitive		Ilmarista	Ilmarisia
inessive		Ilmarisessa	Ilmarisissa
elative		Ilmarisesta	Ilmarisista
illative		Ilmariseen	Ilmarisiin
adessive		Ilmarisella	Ilmarisilla
ablative		Ilmariselta	Ilmarisilta
allative		Ilmariselle	Ilmarisille
essive		Ilmarisena	Ilmarisina
translative		Ilmariseksi	Ilmarisiksi
instructive		—	Ilmarisin
abessive		Ilmarisetta	Ilmarisitta
comitative		—	Ilmarisineen

Possessive forms of Ilmarinen (type nainen)
possessor	singular	plural
1st person	Ilmariseni	Ilmarisemme
2nd person	Ilmarisesi	Ilmarisenne
3rd person	Ilmarisensa

Related terms

• Ilmari

See also

• Seppo