ilkeä
Finnish
Etymology
From Proto-Finnic *ilkeda, borrowed from Proto-Germanic *ilhilaz (“bad, evil”). Cognates include Estonian ilge, English ill.
Adjective
ilkeä (comparative ilkeämpi, superlative ilkein)
- bad, mean, wicked
- mischievous, troublesome, cheeky, badly behaved
- Matilla oli Eetu-niminen kaksoisveli, joka on aina ollut ilkeä ja huonokäytöksinen.
- Matthew had a twin brother called Edward, who was always mischievous and badly behaved.
- Matilla oli Eetu-niminen kaksoisveli, joka on aina ollut ilkeä ja huonokäytöksinen.
Declension
| Inflection of ilkeä (Kotus type 15/korkea, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | ilkeä | ilkeät | |
| genitive | ilkeän | ilkeiden ilkeitten | |
| partitive | ilkeää ilkeätä | ilkeitä | |
| illative | ilkeään | ilkeisiin ilkeihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | ilkeä | ilkeät | |
| accusative | nom. | ilkeä | ilkeät |
| gen. | ilkeän | ||
| genitive | ilkeän | ilkeiden ilkeitten ilkeäinrare | |
| partitive | ilkeää ilkeätä | ilkeitä | |
| inessive | ilkeässä | ilkeissä | |
| elative | ilkeästä | ilkeistä | |
| illative | ilkeään | ilkeisiin ilkeihin | |
| adessive | ilkeällä | ilkeillä | |
| ablative | ilkeältä | ilkeiltä | |
| allative | ilkeälle | ilkeille | |
| essive | ilkeänä | ilkeinä | |
| translative | ilkeäksi | ilkeiksi | |
| instructive | — | ilkein | |
| abessive | ilkeättä | ilkeittä | |
| comitative | — | ilkeine | |
Derived terms
Derived terms
- iljettää
- iljetys
- ilkeästi
- ilkeillä
- ilkeily
- ilkeys
Verb
ilkeä
- Indicative present connegative form of iljetä.
- Second-person singular imperative present form of iljetä.
- Second-person singular imperative present connegative form of iljetä.
Anagrams
- läike