ihmata

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include dialectal Finnish ihmata (“to curse”) and dialectal Estonian ihmata (“to excite”).

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈihmɑtɑ/, [ˈihməd]

(Soikkola) IPA^(key): /ˈihmɑtɑ/, [ˈihmɑd̥ɑ]

Rhymes: -ihmɑtɑ

Hyphenation: ih‧ma‧ta

Verb

ihmata

(transitive) to rub
(transitive) to exhaust

Conjugation

Conjugation of ihmata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ihmaan	en ihmaa	1st singular	oon ihmant, oon ihmannut	en oo ihmant, en oo ihmannut
2nd singular	ihmaat	et ihmaa	2nd singular	oot ihmant, oot ihmannut	et oo ihmant, et oo ihmannut
3rd singular	ihmajaa	ei ihmaa	3rd singular	ono ihmant, ono ihmannut	ei oo ihmant, ei oo ihmannut
1st plural	ihmaamma	emmä ihmaa	1st plural	oomma ihmanneet	emmä oo ihmanneet
2nd plural	ihmaatta	että ihmaa	2nd plural	ootta ihmanneet	että oo ihmanneet
3rd plural	ihmajaat¹⁾, ihmaavat²⁾, ihmataa	evät ihmaa	3rd plural	ovat ihmanneet	evät oo ihmanneet
impersonal	ihmataa	ei ihmata	impersonal	ono ihmattu	ei oo ihmattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ihmaisin	en ihmant, en ihmannut	1st singular	olin ihmant, olin ihmannut	en olt ihmant, en olt ihmannut
2nd singular	ihmaisit, ihmaist¹⁾	et ihmant, et ihmannut	2nd singular	olit ihmant, olit ihmannut	et olt ihmant, et olt ihmannut
3rd singular	ihmais	ei ihmant, ei ihmannut	3rd singular	oli ihmant, oli ihmannut	ei olt ihmant, ei olt ihmannut
1st plural	ihmaisimma	emmä ihmanneet	1st plural	olimma ihmanneet	emmä olleet ihmanneet
2nd plural	ihmaisitta	että ihmanneet	2nd plural	olitta ihmanneet	että olleet ihmanneet
3rd plural	ihmaisiit¹⁾, ihmaisivat²⁾, ihmattii	evät ihmanneet	3rd plural	olivat ihmanneet	evät olleet ihmanneet
impersonal	ihmattii	ei ihmattu	impersonal	oli ihmattu	ei olt ihmattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ihmajaisin	en ihmajais	1st singular	olisin ihmant, olisin ihmannut	en olis ihmant, en olis ihmannut
2nd singular	ihmajaisit, ihmajaist¹⁾	et ihmajais	2nd singular	olisit ihmant, olisit ihmannut	et olis ihmant, et olis ihmannut
3rd singular	ihmajais	ei ihmajais	3rd singular	olis ihmant, olis ihmannut	ei olis ihmant, ei olis ihmannut
1st plural	ihmajaisimma	emmä ihmajais	1st plural	olisimma ihmanneet	emmä olis ihmanneet
2nd plural	ihmajaisitta	että ihmajais	2nd plural	olisitta ihmanneet	että olis ihmanneet
3rd plural	ihmajaisiit¹⁾, ihmajaisivat²⁾, ihmattais	evät ihmajais	3rd plural	olisivat ihmanneet	evät olis ihmanneet
impersonal	ihmattais	ei ihmattais	impersonal	olis ihmattu	ei olis ihmattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	ihmaa	elä ihmaa	2nd singular	oo ihmant, oo ihmannut	elä oo ihmant, elä oo ihmannut
3rd singular	ihmatkoo	elköö ihmatko	3rd singular	olkoo ihmant, olkoo ihmannut	elköö olko ihmant, elköö olko ihmannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	ihmatkaa	elkää ihmatko	2nd plural	olkaa ihmanneet	elkää olko ihmanneet
3rd plural	ihmatkoot	elkööt ihmatko	3rd plural	olkoot ihmanneet	elkööt olko ihmanneet
impersonal	ihmattakkoo	elköö ihmattako	impersonal	olkoo ihmattu	elköö olko ihmattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	ihmannen	en ihmanne
2nd singular	ihmannet	et ihmanne
3rd singular	ihmannoo	ei ihmanne
1st plural	ihmannemma	emmä ihmanne
2nd plural	ihmannetta	että ihmanne
3rd plural	ihmannoot	evät ihmanne
impersonal	ihmattannoo	ei ihmattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		ihmata	present	ihmaava	ihmattava
2nd	inessive	ihmatees	past	ihmant, ihmannut	ihmattu
2nd	instructive	ihmaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (ihmatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative, or -kse* to the potential. ^**) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	ihmaamaa
	inessive	ihmaamaas
	elative	ihmaamast
	abessive	ihmaamata
4th	nominative	ihmaamiin
	partitive	ihmaamista, ihmaamist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 88