huoraaminen

huoraaminen

Finnish

Etymology

huorata +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhuo̯rɑːminen/, [ˈhuo̞̯rɑːˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Hyphenation: huo‧raa‧mi‧nen

Noun

huoraaminen

1. (biblical) fornicating
2. (vulgar) whoring, hooking, prostituting (oneself)

Declension

Inflection of huoraaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		huoraaminen	huoraamiset
genitive		huoraamisen	huoraamisten huoraamisien
partitive		huoraamista	huoraamisia
illative		huoraamiseen	huoraamisiin
		singular	plural
nominative		huoraaminen	huoraamiset
accusative	nom.	huoraaminen	huoraamiset
	gen.	huoraamisen
genitive		huoraamisen	huoraamisten huoraamisien
partitive		huoraamista	huoraamisia
inessive		huoraamisessa	huoraamisissa
elative		huoraamisesta	huoraamisista
illative		huoraamiseen	huoraamisiin
adessive		huoraamisella	huoraamisilla
ablative		huoraamiselta	huoraamisilta
allative		huoraamiselle	huoraamisille
essive		huoraamisena	huoraamisina
translative		huoraamiseksi	huoraamisiksi
instructive		—	huoraamisin
abessive		huoraamisetta	huoraamisitta
comitative		—	huoraamisineen

Possessive forms of huoraaminen (type nainen)
possessor	singular	plural
1st person	huoraamiseni	huoraamisemme
2nd person	huoraamisesi	huoraamisenne
3rd person	huoraamisensa

Verb

huoraaminen

1. Fourth infinitive of huorata.