huokailu
Finnish
Etymology
huokailla + -u
Noun
huokailu
- sighing
Declension
| Inflection of huokailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | huokailu | huokailut | |
| genitive | huokailun | huokailujen huokailuiden huokailuitten | |
| partitive | huokailua | huokailuja huokailuita | |
| illative | huokailuun | huokailuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | huokailu | huokailut | |
| accusative | nom. | huokailu | huokailut |
| gen. | huokailun | ||
| genitive | huokailun | huokailujen huokailuiden huokailuitten | |
| partitive | huokailua | huokailuja huokailuita | |
| inessive | huokailussa | huokailuissa | |
| elative | huokailusta | huokailuista | |
| illative | huokailuun | huokailuihin | |
| adessive | huokailulla | huokailuilla | |
| ablative | huokailulta | huokailuilta | |
| allative | huokailulle | huokailuille | |
| essive | huokailuna | huokailuina | |
| translative | huokailuksi | huokailuiksi | |
| instructive | — | huokailuin | |
| abessive | huokailutta | huokailuitta | |
| comitative | — | huokailuineen | |