huokailla
Finnish
Etymology
From huoata + -illa.
Verb
huokailla
- (transitive, frequentative) To sigh (repeatedly).
Conjugation
| Inflection of huokailla (Kotus type 67/tulla, no gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | huokailen | en huokaile | 1st sing. | olen huokaillut | en ole huokaillut | |
| 2nd sing. | huokailet | et huokaile | 2nd sing. | olet huokaillut | et ole huokaillut | |
| 3rd sing. | huokailee | ei huokaile | 3rd sing. | on huokaillut | ei ole huokaillut | |
| 1st plur. | huokailemme | emme huokaile | 1st plur. | olemme huokailleet | emme ole huokailleet | |
| 2nd plur. | huokailette | ette huokaile | 2nd plur. | olette huokailleet | ette ole huokailleet | |
| 3rd plur. | huokailevat | eivät huokaile | 3rd plur. | ovat huokailleet | eivät ole huokailleet | |
| passive | huokaillaan | ei huokailla | passive | on huokailtu | ei ole huokailtu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | huokailin | en huokaillut | 1st sing. | olin huokaillut | en ollut huokaillut | |
| 2nd sing. | huokailit | et huokaillut | 2nd sing. | olit huokaillut | et ollut huokaillut | |
| 3rd sing. | huokaili | ei huokaillut | 3rd sing. | oli huokaillut | ei ollut huokaillut | |
| 1st plur. | huokailimme | emme huokailleet | 1st plur. | olimme huokailleet | emme olleet huokailleet | |
| 2nd plur. | huokailitte | ette huokailleet | 2nd plur. | olitte huokailleet | ette olleet huokailleet | |
| 3rd plur. | huokailivat | eivät huokailleet | 3rd plur. | olivat huokailleet | eivät olleet huokailleet | |
| passive | huokailtiin | ei huokailtu | passive | oli huokailtu | ei ollut huokailtu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | huokailisin | en huokailisi | 1st sing. | olisin huokaillut | en olisi huokaillut | |
| 2nd sing. | huokailisit | et huokailisi | 2nd sing. | olisit huokaillut | et olisi huokaillut | |
| 3rd sing. | huokailisi | ei huokailisi | 3rd sing. | olisi huokaillut | ei olisi huokaillut | |
| 1st plur. | huokailisimme | emme huokailisi | 1st plur. | olisimme huokailleet | emme olisi huokailleet | |
| 2nd plur. | huokailisitte | ette huokailisi | 2nd plur. | olisitte huokailleet | ette olisi huokailleet | |
| 3rd plur. | huokailisivat | eivät huokailisi | 3rd plur. | olisivat huokailleet | eivät olisi huokailleet | |
| passive | huokailtaisiin | ei huokailtaisi | passive | olisi huokailtu | ei olisi huokailtu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | huokaile | älä huokaile | 2nd sing. | ole huokaillut | älä ole huokaillut | |
| 3rd sing. | huokailkoon | älköön huokailko | 3rd sing. | olkoon huokaillut | älköön olko huokaillut | |
| 1st plur. | huokailkaamme | älkäämme huokailko | 1st plur. | olkaamme huokailleet | älkäämme olko huokailleet | |
| 2nd plur. | huokailkaa | älkää huokailko | 2nd plur. | olkaa huokailleet | älkää olko huokailleet | |
| 3rd plur. | huokailkoot | älkööt huokailko | 3rd plur. | olkoot huokailleet | älkööt olko huokailleet | |
| passive | huokailtakoon | älköön huokailtako | passive | olkoon huokailtu | älköön olko huokailtu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | huokaillen | en huokaille | 1st sing. | lienen huokaillut | en liene huokaillut | |
| 2nd sing. | huokaillet | et huokaille | 2nd sing. | lienet huokaillut | et liene huokaillut | |
| 3rd sing. | huokaillee | ei huokaille | 3rd sing. | lienee huokaillut | ei liene huokaillut | |
| 1st plur. | huokaillemme | emme huokaille | 1st plur. | lienemme huokailleet | emme liene huokailleet | |
| 2nd plur. | huokaillette | ette huokaille | 2nd plur. | lienette huokailleet | ette liene huokailleet | |
| 3rd plur. | huokaillevat | eivät huokaille | 3rd plur. | lienevät huokailleet | eivät liene huokailleet | |
| passive | huokailtaneen | ei huokailtane | passive | lienee huokailtu | ei liene huokailtu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | huokailla | present | huokaileva | huokailtava | ||
| long 1st2 | huokaillakseen | past | huokaillut | huokailtu | ||
| 2nd | inessive1 | huokaillessa | huokailtaessa | agent1, 3 | huokailema | |
| instructive | huokaillen | — | negative | huokailematon | ||
| 3rd | inessive | huokailemassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | huokailemasta | — | ||||
| illative | huokailemaan | — | ||||
| adessive | huokailemalla | — | ||||
| abessive | huokailematta | — | ||||
| instructive | huokaileman | huokailtaman | ||||
| 4th | nominative | huokaileminen | ||||
| partitive | huokailemista | |||||
| 5th2 | huokailemaisillaan | |||||