huilaaminen
Finnish
Etymology
huilata + -minen
Pronunciation
- IPA(key): /ˈhui̯lɑːminen/, [ˈhui̯lɑːˌmine̞n]
- Rhymes: -inen
- Hyphenation: hui‧laa‧mi‧nen
Noun
huilaaminen
- resting, having a break
Declension
Inflection of huilaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | huilaaminen | huilaamiset | |
genitive | huilaamisen | huilaamisten huilaamisien | |
partitive | huilaamista | huilaamisia | |
illative | huilaamiseen | huilaamisiin | |
singular | plural | ||
nominative | huilaaminen | huilaamiset | |
accusative | nom. | huilaaminen | huilaamiset |
gen. | huilaamisen | ||
genitive | huilaamisen | huilaamisten huilaamisien | |
partitive | huilaamista | huilaamisia | |
inessive | huilaamisessa | huilaamisissa | |
elative | huilaamisesta | huilaamisista | |
illative | huilaamiseen | huilaamisiin | |
adessive | huilaamisella | huilaamisilla | |
ablative | huilaamiselta | huilaamisilta | |
allative | huilaamiselle | huilaamisille | |
essive | huilaamisena | huilaamisina | |
translative | huilaamiseksi | huilaamisiksi | |
instructive | — | huilaamisin | |
abessive | huilaamisetta | huilaamisitta | |
comitative | — | huilaamisineen |
Verb
huilaaminen
- Fourth infinitive of huilata.